Tässä on ollu näitä juhlia. Jouluna sai herkkuja ja saunottiin.

Eilinen oli ihan kamala. Ihmisten, ainakin joittenkin, mielestä on hienoa pitää melua ja paukautella jotain pommeja. Mua pelotti ihan kamalasti. Mutta ennen sitä räiskettä pääsin metsään ja jäälle, muka olis illalla väsyttäny paremmin.

Hah. Kivaa kyllä oli. Kuvat on hassuja, kun oli jo ihan hämärää.

Me kerjättiin, tai harjoteltiin luoksetuloa, ihan miten vaan.

Oikeesti me mentiin niin lujaa, ettei yleensäkään ollut mahdollista saada meitä mahtumaan samaan kuvaan.

Me viihdytään nykyisin myös lähekkäin. Silti on vähän liiottelua laittaa meidät samaan laatikkoon, mutku sen toisen ovi on rikki. (Hyväskylässäkin Mersuli karkas ulos autosta...)

Kunnolla pimeestä kuvasta näkyy, että lunta on paljo!

Kotona oon ottanu rennosti. Löhöilly ja lämmitelly.

Terveisin yhäkin maailmankaikkeuden Prinsessa ja Kaunotar, Vappu

Mun poskia on harjattu, ja enklannista asti on tulossa tietoa mun silmistä. Vaan Helsingin Yliopistosta löytyi tippa mun aikasemmin antamaa verta ja sieltä olikin tutkittu samaa asiaa!

Mä oon geneettisesti sairas linssiluksaation suhteen. Että tautia on se, mitä lääkäritäti on vasta epäillyt voimakkaasti.

Tää kuva on vanha. Tota petiäkään ei oo enää. Mut mä oon taas joskus laittanu takin päälle, kun ulkona on taas lunta ja pakkasta. Ulkokuvakin on viime joululta.

Terveisin ihan hyvä(n)näköinen Vappu

Jos ollaan tälläsellä tuulella, ihmiset ei tykkää.

Mä pääsin viime viikolla ja tällä viikolla ja taas ens viikolla näyttämään mun silmiä eläinlääkärille. Noi paineet on menneet edes takas ja mulla on uusia tippoja. Eläinlääkäriin on aina hirveen mukava mennä. Mun häntä heiluttaa mua hirveesti siellä. Oon ihan intona.

Merri kävi vaan kerran, sillä katottiin niillä lampuilla ja kaikilla. Sen silmät oli ihan terveet.

Mä saan jotenki omituisesti kans olla tutkittavana sillai että suusta otetaan silmänäyte. Aatelkaa. Monelta kaveriltakin on otettu, että totta se on. Pumpulipuikolla tai jotain. Se olis nyt sunnuntaina.

Kattokaa mikä kooho toi Merri on. Se jo välillä osas vähän agilityäkin, mutta nyt se on palannu ihan pentujen harjotuksiin ja tekee luoksetuloa kotona ihan urakalla. Kuulemma tarvii.

Terveisin toi järkevämmän näkönen Vappu

Jaaha. Kävin semmosessa parkkihallissa kuuntelemassa kun Merri haukkuu - ja haukkuu ja haukkuu. Kyllä me siinä kehässäkin käytiin, eikä Merri siellä ollessaan pitänyt melua ja kävelikin vähän hienommin kuin erkkarissa.

Tuomari oli Virosta asti, Anne Klaas, ja se puhui ihan selvää suomea. Tämmöstä se tosta pikkuveljestä sanoi:

"Ikäisekseen hyvin kehittynyt, tiivis junioriuros, hyvä pää, tummat simät, vähän kevyet korvat. Hyvä selkälinja, oikea hännänkiinnitys, hyvä rinnan syvyys, hyvä luusto. Ikäisekseen hyvä karvanlaatu, oikea temperamentti. Tarvitsee näyttelykoulutusta." JUN EH, JUK2.

Se siis tykkäsi Merristä, selitti ettei anna eriä, kun on noi korvat tommoiset ja pitää vielä rauhottua ja käyttäytyä paremmin. Niinpä. Mutta tokaks se pääsi siinä kehässä. (Eka tietysti saikin erin.)

Mä tykkäsin kävellä reippaasti ja olin muutenkin ihan mielelläni missinä tänään. Tosi moni muukin tyttö sai vaaleenpunasen nauhan, mut olin mä avomielisten kehässä neljäs eli ihan hyvä, taaksekin jäi muutama samanlaisen erin saanu. Ja kaikki jotka mun kehässä pärjäs paremmin, pärjäs sitten paras narttu -kehässä. Tiukkaa kilpailua siis. Parhaiten tytöistä pärjäs mun kamu ja tuttu ja ihailun kohde Lulu, joka oli ihan paras narttu ja valioitui, että onnea kovasti.

Niin se täti kertoi musta kauniita:

"Oikea tyyppi ja koko, hyvä pää, oikea korvien asento. Hyvä kuono-osa, vahva ylälinja, hyvä rinnansyvyys, vahva luusto, hyvät lihakset. Oikea temperamentti. Liikkuu vauhdikkaasti pitkällä askeleella." AVO ERI, AVK4.

Meillä oli siis ihan hyvä reissu, vaikkei mitään sertihvikaatteja tai ruusuja saatu. On väsyttäny koko päivän ton jälkeen, oli siellä niin kova meteli. (Kiitti vaan Mersulle siitä haukkumisesta, höhhöh.)

terveisin tosi kaunis missi-Vappu

Ollaan menossa ylihuomenna näyttäytymään yhdelle tuomarille, joten vois kyllä edelliset tekstit jo kertoo. Siis melkein kaks viikkoo sitten oli semmonen erkkari, että oli parisataa parsonia. Me jo ovella tapeltiin keskenämme, että oli terrierihenkistä se meininki, kun meitä oli paljon lähekkäin.

Mä sain mennä pomppimaan kehään Helin kanssa, joten mut pystyttiin arvioimaan tällä kertaa. Yritin olla pupujussi, mutta jotenkin se Harto Stockmari kerkes mut näkemään ja tällasta se sano:

"Maskuliini jun-uros, jolla oikeat mittasuhteet, hyvä pää ja purenta. Turhat jäykät korvat, jotka saisivat laskeutua paremmin. Hyvä kaula ja runko, rodunomaiset kulmaukset, hyvä häntä. Liikkuu ryhdikkäästi, mutta tarvitee harjoitusta saadakseen kaikki neljä raajaa maahan." JUN ERI. JUK4.

Mä siis sain vaaleenpunasen nauhan ja pääsin lopukskin kehään ja musta otettiin lehteen kuva. Heli sano, että se ymmärtää Hannan sanoja, että mun kans tulee hiki. Joo. Ei mun kanssa vähällä pääse, mutta mä oon kultamussukka silti.

Mun veli Elvis oli kaikista, kaikista paras eli semmonen roppi! Onnea vieläkin!

Ai joo. Oli Vappukin kehässä. Ison kehän viimesenä se vähän kyllästy, eikä jaksanu kun laahustaa ja sai sitten vain punesen nauhan. Nätti se on silti ja mun oma kaveri (vaikka joskus tapeltaski). Sillä oli ulkomaanelävä tuomari, Karen Rimmer, UK. Se sano tämmöstä:

"Feminine head, correct bite. Dark eye. Good harsh coat. Easy to span. Movement lets her down." AVO EH.

Mun mielestä olis enempi voinu sanoo, jos kaukaa asti tänne vaivautuu, mutta on sillä karkee takki päällä ja sitä on helppo rutistaa kylkiluista tai jotain.

Kerronpa tässä samalla, että oon harjotellu vielä lisää kävelemistä, kun tosiaan Hämeenlinnaanki mennään ulkomuotoo näyttämään ja sit oon agiliidelly. Meillä oli ekat halliharkat ja muistin viime talvelta sen paikan! Menin ihan perunoiks. Hauhau. Sit jouduin vähän jäähylle autoon, mutta harkat oli paremmat kuin aikoihin, ja pystyin tekemään pikku juttuja ilman hihnaa ja välillä olin lähdössäkin ilman että mun pannassa roikku joku. Että edistyn kuulemma. Tykkään agiliidosta tosi paljon.

Terveisin turhien korvien omistaja Merri (ei kai se olis tarkottanu turhaN paksut korvat, mut ku lapussa lukee turhaT)

Yht'äkkiä muistinki, että agiliitohan on kivaa. Siellä voi tehdä myös emännän kanssa yhdessä juttuja!

Nokialla oli eilen kaks agistarttia. Ekassa juoksin jonku verran omia juttujani, mutta tehtiin kivasti rata loppuun asti, koska aina palasin takas Hannan luo. HYL. Tokassa mä sitten olin epävarmempi, kun olin tehny jo muutaman virheen muutenki, ja keppejä olis pitäny kolmatta kertaa yrittää, jäin nuuhkimaan maata, kun ei ollu mun mukavuusalueella se touhu. Sain kantokyydin pois. HYL.

Tänään sunnuntaina Hannaa jännitti onneks vähemmän, niin musta oli kivempaa mennä sen kanssa. Eka rata oli semmonen juoksutyylinen, ja voi vitsit että juoksinki! Kepeille piti mennä kaks kertaa, että sain tehtyä (kielto) ja sit keinulta tulin alas vähän lennokkaasti, mutta meillä oli mukavaa! RV 10, aika -13,35 s. Sij. 9. Hyppyrata oli sit semmosta kiemuraa, että lähdettiin epävarmemmasti. Mä kyllä päätin ottaa ohjat ja juosta aluks lujaa ja vähän ennen Hannaa. Tokana oli rengas ja kolmantena suoraan hyppy, jolle mä menin lujaa vaikkas se rengas meni vähän vinosta. Sit ei enää haitannu että kävin putkessakin samoja omia aikojani ja sen sellaista. Ihan hauska HYL, pikkupaniikissa.

Terveisin vähemmän haisteleva, vauhdikkaampi Vappu

Viitasen Eija kuvasi eilisessä ryhmänäyttelyssä koiria. Tässä poimintoja ja linkki Eijan kuviin. Kiitos, Eija, kuvista ja luvasta näyttää niitä myös täällä!

Komistus:

Prinsessa:

Edit: Kotiräpsykuvia lisätty. Tämänpäiväisiä, pihasta.

Mä olen ollut VIISAS. Lyhensin lauantaina Ylöjärvellä huhkimisurakkani puoleen, kun jäin nuuhkimaan rataa seitsemännen esteen jälkeen, enkä mennyt keinulle ja muille mitä sen jälkeen olis ollu. Pääsin syliin ja pois. YLÖKK agikisat 5.9.2009 HYL.

V

Mä olen ollut KAUNIS. Kävin misseilemässä ja tällä kertaa esiintyminen oli ihan mielenkiintoista, enkä haistellut enkä haistatellut vaan olin vaan filmaattinen. Tampere ryhmänäyttely 6.9.2009 AVO EH, AVK2. Tuomari oli ihan suomalainen, Tarmo Viirtelä, joten lainataan sanojaan suoraan eikä käännellä enklannista:

Hyvä koko. Voimakas pää. Hyvä purenta, kaunis ilme. Kevyehköt ja aika pienet korvat. Hyvä kaulan & rungon pituus. Riittävä lapakulma. Lyhyt & suora olkavarsi. Erinomainen rintakehä. Iloinen häntä. Vahva takaosa. Hyvä, tiivis karva. Liikkuu hyvällä askeleella. Niskalinja saisi liittyä sulavammin runkoon. Hyvä käytös.

V (+ M)

M

Tuo melkein veli sitten häpäisi meidän perheen ja pelleili ja loikki kuin kenguru. Se sai mennä kolme kertaa yksinkävelyn, mutta oli ihan aropupu joka kerran, vaikka on se sitä vähän harjotellu. Sit sitä ei arvosteltu kirjaimilla niinku muita, se sai ruskean nauhan. JUN EVA.

Koko pienehkö. Muuten hyvä pään muoto, mutta voimakas otsapenger. Hyvä purenta, kaunis ilme. Kovin kevyet korvat. Hyvä kaulan & rungon pituus. Hyvä lapakulma. Lyhyt & suora olkavarsi. Vahva takaosa. Karkea karva. Iloinen häntä. Kävelemistä pitää harjoitella. Koira laukkaa ja hyppii koko ajan, joten liikkeet jäävät arvostelematta.

M

Oikeestaan meistä sanottiin paljon samaa, vaikka ollaan ihan eri näkösiä. Paitsi että mä oon nätti.

Terveisin Erittäin Hyvä Vappu, joka toivoo, että vaikka Eijan valokuvia saatais tänne käyttöön... sit joskus...

p.s. saatiin uudet pannat sieltä, vaikkei oltukaan erinomasia

V, punokset

M, niitit