torstai, 2. kesäkuu 2011

Kakkosiin!!

Siis mähän oon Tosi Taitava ja Hannakin KehitysKelpoinen! Me ollaan saatu valtavasti onnitteluja kaikilta ihanilta ihmisiltä, ja Hanna on aivan liekeissä, kun me tehtiin KAKSI NOLLAA tiistaina. Siis kolmen päivän sisällä, kolmessa peräkkäisessä startissa kolme nollaa tarkoittaa, että mun pitää tästä lähtien kisata kakkosluokassa. Vähänks me ollaan hyviä!

 

Toi on meidän keskimmäinen rata. Takkujen omissa kisoissa 1.6. Lulu meni saman radan just ennen mua Leenan kanssa, ja sai kans nollan ja pääsi sinne kakkosiin! Oli se nopeempikin kuin mä, joten sain kakkospalkinnon. Kivan Wubban, vähän ruokaa ja jonku lappusen (lahjakortti kisoihin, sihteerin huomautus). Toka rata oli hyppyrata, sen voitti mun kaveriparson Arska ihan sikanopeella radalla. Mää olin neljäs, niin en saanu muuta palkintoo kuin sen sertiruusukkeen (ja vähän ruokaa, nam).

Sunnuntaina lisää kisaamista, siellä kakkosissa.

Tässä mää nuuhkin maata kisapaikalla. Ei tehny mieli ruveta poseeraamaan.

 

maanantai, 30. toukokuu 2011

Nolla

Rikonpa blogihiljaisuuden, kun nyt sattuu ja tapahtuu.

Agiliidossa kehityin talven mittaan niin kovasti, että Hanna halusi meidät jännittämään ja koheltamaan kisoihinkin. Viime kesänähän startattiin vain kuusi kertaa ja aina saatiin HYL.

Vähän aikaa sitten oli kisakauden alkajaisiksi Omalla Takut-Kentällä yksi startti, ja kävin vähän kuumana. Siellä harjoitusesteillä hyppeli joku koira, ja meinasin mennä käymään siellä kesken suorituksen. Hanna sit otti rennosti, kun luuli meidän jo saaneen hylätyn, ja onnistui ohjaamaan ihan jees. Kepeillä vähän sählättiin. Saatiin kuiteski tulos: 10. Siitä on mahdollisuus parantaa.

No nyt kuulemma on oikein kisasuma meillä. Ainaski viikonloppuna olin molempina päivinä kisaamassa ja huomenna illalla meen taas.

Lauantaina Nokialla oli monta parsonia. Arska ja sit meitä Ulvomäen likkoja kolme: Lulu, Veera ja mää. Hannaa jännitti ihan liikaa, ja mää meninkin ihan ylikierroksille ja kiihdyin kovasti ekalla hyppyradalla. Se oli ihan kaameeta kohellusta. Muut kaks rataa oli paikoitellen parempia, mutta kolme kertaa HYL tuli. Kuiteski oli kivaa tehdä sitä agilityä jossain muuallaki ku Omalla Kentällä. Muitten tuloksista täytyy nyt muistaa kertoo, että Veera meni Mikansa kanssa hienosti, ja ne teki ekan nollansa!

Sunnuntaina ajeltiin Hattulan Parolaan vai mikä Hämeenlinna se oli. Siellä oli kiva iso kenttä. Olinkin ihan valtavan paljon rauhallisempi, eikä Hanna muistanu tai jaksanu jännittää niin paljon kuin tavallisesti. Eka rata meni ihan mielettömän hienosti, parasta ohjausta mitä kisoissa ikinä! Hanna vaan ohjas mut (kuulemma) ohi yhdestä hypystä, ja mä korjasin tilanteen hyppäämällä sen sitten jotenkin takaisinpäin. Että hyllyjä vaan kasataan. Toisella radalla kohellettiin vaan vähän. Muutama tosi täpärä pelastus oli, kun meinasin keritä käymään ilman Hannaa puomilla ja yhdessä putkessa, mutta käännyin just ajoissa kipakoiden kiljahdusten suuntaan, ja tein sitten kuitenkin sen esteen mille päin Hanna koitti osoitella. Hanna oli kyllä liikuttavan iloinen, kun ei meille tullut yhtään virhepistettä, ja ylimääräisistä mutkista huolimatta aikakin oli melkein 8 sekuntia alle ihanneajan. Sillä nollatuloksella pääsi palkinnoille ekana! Se oli hyvä juttu, nimittäin jonkun kassin ja muumimuki lisäks mää sain puruluun ja ihanan pallon! Kyllä kannatti! Vaiks siellä palkintojenjaossa olisin ihan mielelläni haukannut palan toiseks tulleesta russelista kyllä. Mitäs tuli niin lähelle pönöttämään.

Yks parsoni, jota en sitten ajatellutkaan syödä, kävi mun kaa vähän metsässä perjantaina. Semmonen nuorimies kuin Konna. Kerroin kyllä kovaäänisesti ja selkeästi että oon Vanhempi ja Arvokkaampi ja Kunnianarvoisa, mutta sehän usko sen ja juoksi mun kans ihan kivasti. Kuulin että se olis tulossa illalla meillä sisällä käymään, mutta en oo päättäny päästänkö. (Joku väittää että se olis Lulun pentu, mutta ei se pennulta enää näyttänyt eikä haissut. Osasi jo kinttuakin nostaa niinku miehet yleensä.)

keskiviikko, 29. joulukuu 2010

Vuosi lopuillaan

En oo muistanu kirjotella mitään. Just oli se päivä kun sai (tuoksuun verrattuna tosi vähän) kinkkua ja on ollu tommonen havupuu sisällä. Ylihuomenna on vuoden tyhmin päivä, kun on sitä  meteliä ja pauketta, jota pelkään.

Pihassa on paljon lunta.

Elämä on mallillaan. Makaillaan ja lenkkeillään. Olen rentoutunut, kun se Merrikkä muutti pois. En enää kyttäile ja kyräile, en hauku paljoakaan. Ihmiset on ihania, ja leikin niiden kanssa usein mun leluilla.

Agilityssä ollaan siirrytty semmoseen navetanyliseen, Takkulaan, harkkaamaan ja mulla on kaks valmentajaa ja harkat menee kuulemma hyvin, ainakin mulla on ollu siellä tosi kivaa.

Terveisin, talvi-Vappu

perjantai, 29. lokakuu 2010

Kuvakuulumisia

Katjalle iso kiitos, kun sain kuvia musta.

Oon ollu semmosessa jutussa, jossa oli hirrrrveesti Kamunkorven ja Ulvomäen koiria ja niitten ihmisiä. Siellä oli ylikivaa semmonen juttu, kun sai syödä kilpaa makkaraa. Jouduin lähteen kesken pois, mutta lähtiessä olin vissiin johdossa. Se on mun laji!

Ensin valmistaudun.

Ja sit syön.

Hannastakin on kuva, vaikkei ois tarvinnu. Mut mä oon ihana ilman villapaitaa tai paidan kans.

Katja lähetti kans vanhoja kuvia musta kettuluolalta. Oon innoissani menossa putkeen kettua moikkaamaan.

Multahan puuttuis vielä semmonen A-tulos. Sen vois yrittää saada vielä joskus.

Terveisin Ulvomäen Viola eli Vappu

sunnuntai, 17. lokakuu 2010

Hei, hei, Merri!

Täällä asui parin vuoden ajan kaksi terrieriä.

Loppukuukausina varsinkin oli liian äänekästä ja Merri-parka oli liian ylikierroksilla ja hermostunut. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme palauttamaan Merrierin kasvattajalle, joka järjesti ihanan väliaikaiskodin pojalle. Ympäristönmuutos auttoikin heti, ja Merrillä on hienot mahdollisuudet löytää itselleen sopiva koti loppuelämäksi. Kova ikävä jäi.

Merri syö nyt ihan muita marjoja...

Onnkesi meille jäi Vappu, niin ei olla ilman koiraa.