Täällä asui parin vuoden ajan kaksi terrieriä.

Loppukuukausina varsinkin oli liian äänekästä ja Merri-parka oli liian ylikierroksilla ja hermostunut. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme palauttamaan Merrierin kasvattajalle, joka järjesti ihanan väliaikaiskodin pojalle. Ympäristönmuutos auttoikin heti, ja Merrillä on hienot mahdollisuudet löytää itselleen sopiva koti loppuelämäksi. Kova ikävä jäi.

Merri syö nyt ihan muita marjoja...

Onnkesi meille jäi Vappu, niin ei olla ilman koiraa.