Oli tänään kamera mukana, kun oltiin tuolla meidän tutussa Hervannan metsässä.

Viiletettiin tuhatta ja sataa aluksi. Vappu oli ihan lunki.

Ei sais ottaa kuvia, kun toinen kakkii kannolle.

Tutkittiin polkua.

Hyvät metsähaisut.

Mulla oli kiire tutkia KOKO metsä ja joka paikka. Vappu on eri tyylinen ja kuljeskelee polulla ja pysyy lähellä Hannaa.

Mulla oli omat kierrokset. Välillä en yhtään viittiny edes tulla kurkkimaan, vaikka mun nimeä huudeltiin.

Jano tulee ja kieli pyrkii ulos. Johtuu tietysti osittain hymyilemisestä.

Maisema-

Metsäreissuilla meitä kutsutaan usein luokse syömään nami. Saattoi käydä näin. Vappu tuli.

Mä vähän tulin lähemmäs jostain omilta teiltäni.

Sitten kuitenkin lähdin sivullepäin.

Siks mua kuvataan usein kauempaa.

Sitte polulla oli yks erihyvä haju.

Mahdutaan me samaakin kuoppaa kaivamaan, mutta sen hyvän sieltä pohjalta söin minä!

Oon muuten aika komea mies.

Tosta lavalta olis voinu juoda, mut en millään ehtiny. Vappu joi.

Pitkospuitakin mentiin.

Minä, minä!

Oho, Vappu.

Iloiset hännänhuiskutukset teille.

Nähtiin siellä metsässä parsoneitakin. Vastaan tuli Frida sen kaverin kans (sori kun en muista nimee) ja Nekku. Nekulla oli mukana se ysiviikkoinen pörröisempi aussi Korppu.

Hanna harrasti meidän valokuvaamisen lisäks metsästystä. Sillä ei oo siihen korttia, niin se ei saa metsästää hirviöitä, mutta hirviökärpäsiä se sai viis. Ja sit se metsästi herkullisen tatin. Lampaankäävät se jätti, kun ei ollu koppaa mukana.

Terveisin reipas Merri

ps. Käyttäytymisestä on ollu ihmisten kans erimielisyyksiä, mutta ei siitä viitti sanoo mitään.