Eilen tehtiin jännittävää. Oli mielenkiintoisen hajuista ja muitakin koiria (Teuvo ja Ossi, Panu ja Lulu sekä joku mäyränsukulainen) ja oltiin ihan maalla.

Siellä oli semmonen lato, ja siellä kaikenlaista vaneria, ja sit mä menin katselemaan.

Olin siis vähän ihmeissäni ja pyörin siinä. En muuten kauan. Kun siellä häkissä oli semmonen joka välillä sähähti mulle ja mun teki sit mieli sille haukkua ja näyttää kuinka kamala MÄ olen. Huh mikä tyyppi, sen nimi oli Rita.

Mua kehuttiin, olin ihan Hieno ja Upea ja Reipas. Sit oli semmonen avonainen vanerikouru, mut en mä löytäny sieltä sitä kettua. Kunhan muuten vähän juttelin siinä, mut siitä ei kehuttu ihmeemmin. Mulle sanottiin, että ekakertalaiseks ihan hyvin meni. Niin mustakin! Näin polleeta poikaa olin:

(Kiitokset Leenalle kuvausavusta.)

Panu ja Lulu sai päähänsä patteja ja jotain, ne oli tosi reippaita ja se Teukkakin tulee jonneki kokeisiin, kun sillä oli niin kova rähinä päällä.

Vapusta ei oo kuvia, se oli ihan näkymättömissä tuolla vanereissa vaikka kuinka kauan ja sillä oli kuulemma ihan älyttömän kivaa kun se huusi siellä raivona. Se kattelee nyt kalenteria sillä silmällä että millon Hanna ehtis kuoroleireiltä sun muilta konserteilta sen kans semmosiin kokeisiin.

Sit voin vielä kertoo, että jouduttiin suihkuun ja meidät pestiin saippualla. Onneks sauna oli päällä niin sai lämmitellä ja kuivatella. Illalla mulla oli ihan uusia asioita mielessä, takapää teki rytmiliikkeitä, itketti ja liekuin Vapun ympärillä. Hanna pohtii, että olisko vaikka Lululle sittenki tulossa joku hajuaika, tai naapurissa jollekin muulle Naiselle. Tää on mulle niin uutta ja väsyttävää.

Terveisin, Merri, alkukantainen villimies