Olin ihan ekaa kertaa virallisissa agilitykilpailuissa. Yhtään kamerakuvaa ei ole, harmi kyllä. Siksipä hämäyksen vuoksi tässä kuvia ylikasvaneesta nurmikosta voikukkineen ja saippuakuplista. Niin, ja leikkivästä, vapaasta ja villistä Merristä. Saattaapa taustalla näkyä Suuri ja Mahtava AgilityTaituri MinäVAPPUkin.

Se kisailu oli omalla, tutulla Takut-kentällä ja etukäteen kuulin, että tavoitteena oli, etten mee autotielle tai käy toisten koirien kimppuun tai muuten lähde kisaalueelta kesken. No, DA! Mähän siis tein agiliitoa, tosissani ja mielelläni ja kunnolla! Ihan vähän eka kerralla ehdin haistelemaan maata, muuten juoksin mihin näytettiin ja kyllä näytettiinkin vähän epämääräisiä kaarteita. Siitä huolimatta menin melkein kaiken niinku siellä pitiki.

Eka radalla jo kahden hypyn jälkeen kuulu joku karjahdus ja olin tehny jonku hypyn muka väärään aikaan. Tuomari laittoi kädet ristikkäin ja sain tehdä ihan rauhassa loppuradan. Kepeillä menin muutamaan kertaan ennenku mahduin Hannan ohi kunnolla niitä aloittamaan, mutta keppien jälkeen menin kuin mahdoton, hienosti keinut ja kaikki hyppelyt ja puomit. Kivaa meillä oli. Agirata, HYL.

Toka radalla oli ekan hypyn jälkeen se meidän oma, uusi RRRRRRRRrengas, ja kävin hyppelehtimässä sen kolmesti, oli vähän hämäävää että mistä kolosta menis. Muu rata oli aika sujuvaa ja kepit menin eka kerrasta heti sillai kun ihmiset tahtoo. Oli aika hienoo. Olisin ehkä ollu tarpeeks nopeeki, jos ei olis sitä rrrrrrrengastahkoomista ollu. Vaikka nyt oli kuulemma joku uusi sääntökin, että ei saa vajaatakaan sekuntia olla liian hidas määrätystä ajasta. Nyt meni aikaa liikaa. Hyppyrata, 10 vp, +5,3 sekuntia. Eka tulos!

Parasta oli, etten karannu, ja että Hanna uskalsi tulla kisaamaan. Se niin jännittää. Mut meillä on kivaa yhdessä. Mennään me toisteki. Ilmottaudutaan johonki, sit ku jaksetaan.

(Ja näin mä nautin auringosta, paitsi nyt kun siis sataa ja ollaan sisällä:)

Terveisin, Vappu, ex-mölli