Ihan vaan että ne ohjurit saatiin tänään pois kokonaan ja silti mä kiemurtelin ne kepit. Hanna sanoo että ei yhtään liian aikasin, kun mut on ilmotettu Takkujen iltakisoihin kahden viikon päästä. Semmonen kisakirjakin ostettiin, ja siihen askarrellaan kuva, tekstiä ja muovit ihan näinä päivinä.

Oon siis käyny nyt kentällä muutamana päivänä. Siis keskellä päivää, kun siellä ei oo kaikkia esteitä eikä ihmisiä ja muita koiria. Sit oon kepitelly. Pikkasen on tylsää, meen aika hitaasti, mutta ohhoh, en ookaan muistanu ollenkaan karata. (Hmmm...)

Kuulin kans, että eilen toi Merri olis ollu pitkästä aikaa vähän tolkumpi omissa harkoissaan. Nyt kun ollaan ulkokentällä, me ollaan eri iltoina, eikä mun tarvi kuunnella kun se räkyttää jail house rockia boksissa. En mä muista että millään esteellä pitäis peruuttaa, mutta kuulemma Merri oli tehny jotain takapakkia agilityssä, kun sillä oli jotenki kuulo huonontunu tai jotain, mut eilen sen korvat oli paremmat ja se muisti mitä on katsominen tai jotain sellasta ja sekin oli saanu vähän treenattua.

Hannalla oli ollu muka surua meidän agilitykäyttäytymisestä, mutta nyt se hymyilee leveästi ja puhuu mielissään niistä kepeistä. En mä niitä joka kerta oikein menny, mutta monesti kuitenki.

Muuten elämä on ennallaan. Ulkoillaan, löhötään ja vedetään rallihepuleita sisällä.

Yks on. Hannan mielestä minä ja Merri voitais saada uudet pannat. Varmaan keltaset, kun ne olis jotain sitruunajuttua. Jos joku haluu myydä semmoset meille, viestiä vaan tännepäin.

Terveisin puhelias Vappu (hauhauhauhau-hauhauhau)