Oon kakstoista viikkoo. Tarkottaa, että saa mennä käymään eläinlääkäri-täti-Sannalla. Sain jotain hyvää, olikohan se rokotetta.

Tarkottaa myös sitä, että oon hieno, iso ja komea. Jalat kasvaa niin ettei kroppa mukana pysy! Kuono venyy, mutta kasvatan sitten kauheesti karvaa sen päälle ja sivuille, että ois nätimpi tuo just venähtänyt nokkaosa. Jotain laardia tarttis ehkä yrittää syödä, kun mun vyötärö vaan kapenee, kun mä ite kasvan korkeutta vaan.

Nää on oikein oikeena 12 viikkoispäivänä napsittuja kuvatuksia.

Tarttis saada joku parempi hovikuvaaja, mutta kyllä noista vähän näkee millanen mä oon.

Äidille ja isille sinne Lappeenrantaan kovasti terkkuja. Oon ollu yllättävän kiltti poika, ja ruoka ja uni maistuu. Ulos tarpeitten tekeminen on sikäli hankalaa, että ulkona on niin jännää ja mä vaan pyyhällän koko ajan eteenpäin, etten oikein malttaisi pysähtyä asioille.

Se mitä mä oikein harjottelen, on itse kontaktin ottaminen ihmisiin, eli aika lähellä käveleminen tai odottelu jos pysähdytään. Siinä sit samalla tulen vissiin oppineeksi jonkun sanan siihen kun pistän pyllyn maahan. Näin.

Näissä iltakuvissa mä vähän niinku esittelen mun Hesan tuliaista (lelujen lisäks) eli tommosta isojen pantaa. Puolikuristava (kyllä kuristaakin!) ja fleecevuorinen ja musta, heijastimin. Vähänkö hieno!