Mulla on ollut TosiKivaPäivä johon on mahtunut paljon kaikkea. Myös EiNiinKivaa eli EläinRääkkäystä, mutta siitä huolimatta ja siksikin pitäisi nyt ihan tosiäkkiä oppia laittamaan videokuvaa tänne blogiin. Kun täällä ei ole ollut justiinsa ollenkaan kuvia musta ja nyt voisin laittaa runsain mitoin myös elävää kuvaa! Tavallisella pokkarikameralla otettua, mutta kuiteski.

Pääsin Isännän, Emännän ja Nuorimman Neidin kanssa Joutsaan sinne maalle, missä joku mummu asui Papan kans ennen, mutta Pappa on muuttanut kylille Palveluitten luokse ja se Mummu (jota en oo koskaan nähny) Taivaaseen. Siis oli se meidän vähän niinku mökki siellä missä on Hylätyt talot, autiot pihat tai jotain. (Ei Karjalassa, Hämeessä!) Tarkottaa suomeks, että sisälläkin tuoksui ihanasti hiireltä, ulkona myyriltä ja muilta kivoilta, ruoho oli pitkää (paitsi Isäntä katkoi sitä), ja niin edelleen. Kuvat kertoo lisää.

Juoskaa perässä. Ne on kaataneet sen vanhan ladon! Mennään varovasti kattomaan lähempää!

Täytyy varoo ettei mitään tuu niskaan täällä. Mut jännää on.

Oikeestaan olin just oikeen talon pihassa pelannu palloo ja pessy autoo ja auttanu nurmikonleikkuussa. Palloilusta olis videoo, jos huvittaa katella. Sorge tuo kuvaajan laatu. Kuvattava on ok.

Eläinrääkkäystä osa 1 olis se, kun pallopeli lopetettiin väkisin. Mulla oli ollu sellainen ikivanha lentopallo jalkapallona. Sain siitä paljon suikaileita irti, ja melkein sisuksetkin, mutta sitä oli vielä ihana ravistaa hengiltä ja paiskoa pitkin pihaa! Se laitettiin sisällä uunin päälle! Enhän mä YLETÄ ottamaan sitä sieltä, vaikka on valtava pomppu!

Siellä sisällä mä tosta pahemmin suivaantumatta sitten seikkailin hiirenhaju nenässä kammariin, ja löysin neulovan emännän riemuksi kassin, jota ei ollut ennen bongattu. Siellä oli Mummun neulomat villasukat, jotka mahtui Nuorimmaiselle Neidille just sopivasti, ja lankoja ja puikkoja joista Emäntä tykkäs kovasti. Että mä olin kyllä kiltti.

Pihan reunoille jätetään mua korkeempia kasveja, ja mä olin sielläkin seikkailemassa, kunhan kerkesin. Vuorimäntyynkin oon joskus kiivennyt, tällä kertaa en haisteluilta ehtinyt.

Takapihan puolella ehdin tekemään maailmanhauskinta eli kaivamista! Mä olen MyyräValio, Marika sanoi niin jo mun ekana kesänä eli melkein kaks vuotta sitten, eikä suotta. Kaivoin taas esiin pitkän pätkän myyränkoloa.

Loppupuolella reissua käytiin vielä venerannassa. Siellä on nättiä, mutta rantavedessä oli paljon siitepölyä. Ei haitannu mua.

Ihan turha maisemakuva. Pääasia olen MINÄ:

.. vähän ehkä muutkin omat.

Mähän suhtaudun Isoon Veteen niinku Järviin vähän varovaisesti.

Voin mennä Järveen, jos jalat ylettää maahan. Tykkään räiskytellä.

Tassut tulee märäks, ja sit näkyy mistä mä oon menny. (Olin kyl kastunu tosi paljon jo siinä autonpesussa, mut siinä ei ollu kameraa mukana.)

Mua ruvettiin sitten härnäämään sinne laiturin syvemmälle puolelle ja houkuteltiin semmosella muovipullolla joka oli köyden päässä. Siis härnättiin, kiusattiin, hämättiin.

Siispä vielä näytän sen EläinRääkkäystä osa kakkosen. Ihan kuin joku olis mua pukkassu persiistä! En varmaan ite hypänny, ei ollenkaan pohjannu, joutu uimaan! Ilmeestä sen varmaan näkee!

Helkkari! Noi vaan nauroi! Mutta muuten oli ihana päivä! Väsytti, mutta kyllä tuolta on pitkä automatka kotiin. Sai rauhassa nukkua.

Edit-täti eli emäntä täällä moi. Yritys numero monta. Videot lisätty. Näkynee. Laatu on mitä on, mutta opetellaan. Tulen ehkä vielä haamuilemaan, kun tahdon vaihtaa sivupohjaa. Kiitos kärsivällisyydestä.