Hyvä vaan kun tuli arki taas. Ei tarvi mennä keskellä päivää ulos (on kuulkaa ihan kaamee lumimyrsky, tulin aika haipakkaa aamulirulta pois), saa nukkua rauhassa päiväunet, eikä joudu vihkotelineeksi.

Kun kerran pääsin sohvalle syliin, niin en ihan niin pienestä syystä kuin läksyvihon päähän junttaamisesta lähde pois. Aika kauan jaksoin olla tuolla. Ihan turha tulla väittämään, että terrierin kanssa olisi jotain johtajuusongelmia. Mä ainakin väännyn (välillä, toim. huom.) vaikka millaiselle mutkalle vain saadakseni olla ihmisten kanssa. Mulla on hyvä olla. Mua rakastetaan. Niin että ei tarvi soittaa sinne eläinsuojeluun, läksyvihko toi vaan oli. Jos noi yrittää jotain painavaa tietosanakirjaa laittaa noin, niin soitelkaa sitten - tai jos eivät päästä enää syliin ollenkaan, sellaista joskus sattuu.