Viikko sitten sain karjua ja haukahdella siellä vaneriputkessa taas. Oli pahanhajuinen kettu (Risto). Vähän vaan oli tyhmän passiivinen. Olisin tahtonut vielä enemmän äksöniä. Mulle sanottiin, että voisin vaikka semmoiseen kokeeseen mennä. Ehkä joo. Mukana harjoittelemassa oli Gimmelin parsonittaret, joista Gimma olikin yhtä raju rähjääjä kuin minä, sekä Ilona ja Panu.

Sunnuntaina (8.9.) oli sitten sitä rauhallisempaa harrastusta, vaikka se oli hämäyksen vuoksi laitettu sinne juoksuradan keskelle Kauppiin. Nätisti käveltiin taas rinkiä. Olin isompien narttujen kanssa nuorten luokassa ensimäistä kertaa. Maja Korosec oli tullut oikein Sloveniasta asti tykkäämään meistä. Yritin sitä pussata, mutta se väisti. Katsoi ihan vähän ikenien alle, olisin antanut katsastaa hampaita enemmänkin ja tarkemmin se katseli kun kävelin ja seisoin. Kelpasin sille, en sijoituksen vertaa mutta sain sen vaaleanpunaisen tyttövärinauhan eli ERIn.

Nice looking bitch, in show condition, good movement and nice, lively temperament. Good head, eyes, ears. Good body and angulations.

Mä oon siis suunnillensa: kivan näkönen narttu, esittelykunnossa, liikkeet on hyvät ja luonne mukava ja eläväinen. Pää, silmät ja korvat (toim. huom. !!) hyvät. Kroppakin hyvä kuten myös kulmaukset.

Olen kaaaa'auniiiis, olen rooooohkea... syyntyynyt vooittaamaaaan... (ta-dii-da-dam, Pelle Miljoonaa tyylitellen...)