Ettette luule, että mä vaan teen pahojani tai käyn kauneuskilpailuissa, kerron teille mun muistakin puuhista.

Valitettavasti tänäänkään ei ollut kamera mukana, kun olin jäällä juoksemassa. Mulla oli kivaa, vaikka ei ollut kaverikoiria mukana. Luntakin oli juuri sopivan vähän, että pystyi kävelemään muuallakin kuin polulla. Sain jahdata lumipalloja ja kaivella. Juoksin ja pompin. Etsin myös lumesta nakinpaloja - ja löytyikin. Vähänkös hauskaa.

Syvässäkin lumessa on kiva kävellä. Siitä on kuvatodisteita, kun Emman ihmisellä Riikalla oli järkevästi kamera mukana. Nimittäin sain ulkoilla yhdessä mun hyvien ystävien Ronin ja Emman kanssa metsässä sellaisena päivänä, kun lunta oli toooooosi paljon. Hannallakin ulottui välillä hanki puolireiteen. Vähän väsytti sen reissun jälkeen!

Kovalla pakkasella mua ei oikein aina huvittanut pissiä ulos. Kävelin tosi kovaa, ja kiiruhdin kotiin kun ihmiset suostui kääntymään. Pissasin muutaman kerran sisälle. Oikeastaan hävettää. Aatelkaa: kerran pissasin matolle ja kerran aikuisten sänkyyn. Ihmiset ei tykänneet. Nyt ei enää olekaan kylmä. Voisin olla ulkona miten pitkään tahansa. Kivointa on paiskoa ja järsiä käpyjä (kuusenkävyt on parhaita) tai pelata ihmisten kanssa jääkokkareenjahtausta. Noi tyypit potkii sitä kökköä ja mä juoksen. Oon nopeampi kuin nuoli! Muahan on sanottu myyrävalioksi ihan pienenä jo. Olen tosi kiinnostunut jahtaamaan kaikkea pientä ja vikkelää.

Mussa on myös pehmeä ja hellä puoli. Ja hellyydenkipeä. Mua saa yleensä rapsutella pitkään. Varsinkin maharapsutuksista tykkään. Ja lämmöstä. Voisin pitää villapaitaa vaikka sisällä, kun se on niin mukavaa. Pehmeillä pedeillä tykkään köllötellä. Siiri teki itselleen lukulöhöpaikan pehmolelujensa viereen, ja mä sitten vähän hyödynsin sitä paikkaa ja esitin pehmolelua itsekin. Kattokaa kuinka söpö lelu mä olen: