Hihhei, mulla on ollut kivaa viime aikoina! Olen käynyt metsässä nuuhkimassa hajuja useamman kerran, agilityhallilla leikkimässä ja vähän treenaamassakin Merrin kanssa (juu, se reppana ei ollut pariin kuukauteen päässyt ollenkaan liitämään ja oli vähän riemuissaan), ULOS agiliitämään (siellä harrastin myös ralliajoa eli otin kiinni yhden henkilöauton, ja todella nopea Laura-täti juoksi melkein yhtä lujaa kun haki mut pois, kiitos siitä, autot on vähän vaarallisia) ja eilen taas sain kohdata ketun!

Ikaalisista 28.4.2010 on tämmöinen pöytäkirjaote.

Ahdinkoputken läpäisy hyväksytty.

Tyhjän luolan tarkistus lähes täydellinen äänetön.

Arvostelu: Koira hyvin luolaan ja rauhellisesti edeten riistalle. Luukun avauduttua kettu vetäytyy vas. päätypesään saakka. Koira seuraa hyvin. Aloittaa liikkuvan työskentelyn alkuun vähän etäällä. Parantaa otettaan, tullen selkeästi haitan alle. Koira painostaa lähituntumasta antaen välillä vähän löysiä. Palaa riistalle kuitenkin, jaksaen painostaa loppuun saakka. Koiralla kiihkeä haukku, hyvä työskentelytyyli ja kestää hyvin ketun iskut.

Pisteet ja saavutettu kehitysaste B42.

Tuomari Jouko Pakkala.

Koe oli semmonen iltakoe. Alkoi kuudelta, osa koirista kävi luonnonluolaa kattomassa, mä en, kun olin jo aikaa sitten sen suorittanu. Sit meitä tyhjässä luolassa oli 11, ja riistakokeeseen pääsi 9. Oisko viis saanu B:n eli aika hyvä koe. Parsonitutuista Teuvo sai C36 ja Myytti ihan saman kun mää eli B42. Koe loppu vasta ilta yheltätoista, pakkastakin oli jo asteen verran. Sillä välin kun se tuomari kirjotteli papereita mää sain kokeilla ihan uutta juttua. Menin sinne putkeen ja se oli tukittu hiekalla! Sit mä nopeesti kaivoin itteni sinne ketun luo. Kyllä mua kehuttiin taas. Saan kuulemma mennä jo ens viikon lauantaina kokeilemaan saisko semmosen A-tuloksenki vielä. Muuta ei jostain valiojutusta puuttuis niin kais mää ny meen, kun se ketulle haukkuminen on kyllä kivointa ikinä. Ehkä vielä kivempaa kun agility. Mulla on kova halu sinne putkeen uudelleen, kun jää aina vähän juttu kesken.

Tällä kertaa Hanna ei löytäny mun naamasta mitään jälkiä. Suihkuun jouduin ja sain shampoota selkään, vaikka oli jo ainaski puoliyö kun kotiin tultiin.

Terveisiä kaikille parsoneille, että pyytäkää päästä ketulle karjahteleen, jos ei teillä vielä oo sitä valionarvoo. Se on niin hauskaa ja mukavaa puuhaa.

Terveisin upea ja rakastettu Vappu

ps Merri rupee nyt sitten kans treenaan tätä, että jos se osaa, sekin saa mennä samanlaisiin kokeisiin