Olen sohvakoira, agilitykoira, missikoira ja hurja kettutyttö! Kuvassa tuota kotioloa eli lepoa.

Eilen, 28.3.2010 esittelin itsestäni sen metsästäjäpuolen Ikaalisissa luolakoirien taipumuskokeessa. Olin tuomarin sanojen mukaan hyvä koira. Tällaista luki arvostelupaperissa:

Ahdinkoputken läpäisy nopea.

Tyhjän luolan tarkistus Osittainen, haukahteli.

Arvostelu. Koira hyvin luolaan ja pellille. Avauksesta kettu siirtyy vas. kulmäpesään. Koira seuraa nopeasti ja aloittaa painostuksen madalluksen takaa. 8 min. kohdalla koira parantaa työskentelyä ja saa ketun hyökkäämään. Koira perääntyy puoleen putkeen. Kettu jää madalluksen alle. Kettu iskee kokeen loppupuolella pari kertaa, koira väistää jatkaen innokasta työskentelyä. Konkonaisuutena hyvä suoritus.

Pisteet ja saavutettu kehitysaste 40B. Eero Suomus

Voisin vielä mainita, että sain huutaa sille kovimmalle, hopeaketulle. Tuomari otti huomioon arvostelussa, että vastus oli kova tyyppi. Vähän sain silmäkulmaani, mutta ei se tunnu missään. Lisää vaan katu-uskottavuutta ja kiinnostusta asiaan.

20 minuuttia siinä meni (ja yhteensä melko lailla koko päivä), ja olisin vielä innolla tahtonut uudelleen sinne putkeen, homma jäi selvästi kesken. Ottivat kuitenkin pois ja laittoivat hajuisena ja ruskeana autoon. Kotona sitten saunottiin (jee) ja suihkuteltiin (yök). Kyllä nyt olen ollut kotona rauhallista tyttöä.

Vappu, onnellinen ketulleräyhääjä

ps. Luolaharkkoihin menee seuraavaks Merri. Ite meen sitten kokeeseen taas kuukauden kuluttua. Tässä lepäilykuva Merristä. (Me päivystetään tietokoneilijoita portaikossa.)