Sanoisin, että maalla on mukavaa. Oltiin tossa mökillä ja käytiin yks ilta saaressakin.

Kuulkaa kaikki mun haukuntaa!

Siellä oikeella mökillä oli kivempaa, ihmisetki oli ulkona ja maalas. Sain olla aamusta iltaan irti ulkona ja kyllä tuli liikuntaa! Autoin maalaamisessakin, parhaimmillaan nukkumalla maalarin jalkojen välissä. Perskarvat tuli keltaseks, tosta kuvasta näkee sävyn.

Kankussa oli myös pienenpieni hampaanjälki, mutta en kanna kanuunaa, Vappu. Ei siitä pidetä. Olkoon.

Yleisesti juostiin ja telmittiin sovussa ja voi pojat, miten paljon ja lujaa. Vappu on hyvä kirittäjä.

Siellä saaressa sitten ei ollu yhtä kivaa, kun muhun teki kipeetä. Ensin ihmiset luuli, että oon julmasti teurastanu jonku linnunpennun ja siks veressä, mutta hitsi hei, se oli mun omaa verta! Tassu vissiin jäi johki hassusti metsässä, kun mun kannuskynsi sillai vähä repes, ja se valui verta aika kauan. Noi ihmiset vaan putsas sitä ja oli melko paniikissa. Vuosi se aika pitkään. Heh, kun on valkoset karvat, on dramaattista vuodattaa vähän verta. Ei se edes tulehtunu eikä mitään, ihan hyvä tassu, ei tarvi ontuu eikä mitään. (Eikä mua olis, kiitti vaan, tarvinnu aina sinne järveen heittää, en mä haluu uida. Kuulemma juomakelposta vettä eli hyvää putsaukseen, mutta olisivat vaan ite juoneet sitä, höh.)

Mitäs muuta mulle kuuluu. No. Vähän oon harrastanu tota Mallimaailman Huipulle -hommaa. Muotitietoinen nuorimies voi pitää myös vaaleanpunaista kesällä.

Terveisin tapaturma-altis Merri