Ei me olla mitään hirviöitä, normaalin reippaita terrierejä vain. Selvennykseksi tätä kotiasiaa. Me ollaan yleensä täällä aika hissuksiin.
Meidän emäntä sairastaa semmoista Masennusta, ja se tarkottaa sitä, että se tarvii paljon koirankarvoja vaatteisiinsa ja läheisyyttä. Tällai.
Oikeesti siis mun vakipaikka on kuningattarena tossa pääpuolen lähellä tai keskivartalolla, ja Merri on tykästynyt änkäämään sohvan ja emännän väliin jalkoihin, niin että saa ittensä kohotettua puoli-istuvaan makuuasentoon vasten käsinojaa. Vaikea selittää, kattokaa kuvasta.
Siellä se on ihan nipussa joskus.
Mä saan haleja, kun mä oon Ihana.
Välillä käyn kielaripusuttamassa Hannaa naamasta, ja sit jää vähän kieli näin joskus.
Ja Merri nukkuu.
Me mietitään mukavia, ja lepäillään vaan.
Terveisin tassuterapeutti Vappu
Kommentit