Katotaas nyt kun toi Sihteeri eli Emäntä eli Hanna taas muistelee miten niitä vilmejä laitetaan. Menny tää blogijuttuki eri näköseksi, on sillä opettelemisia. Heh.

Mulla on ollu taukoo agiliitämisestä, kun oli se haava. Nyt sitä ei enää muistakaan, on jo hyvä nahka massussa, kerran oon hierontaleipurillakin tarkistuttanu lihani, ja kaikki on siis jo oukkei treenaamista varten. Viime perjantaina sit vihdoin sain olla harkoissa ja oli sit tullu ne semmoset apurimatki keppeihi, että pääsen oikeesti opetteleen omatoimiseks ja nopeeks pujottelijaks. Mun keppitreenit pysäytettiin kesällä, kun valmentaja sano, etten kato keppejä olleskaan vaan namikättä. No joo. Tottakai, mitä siinä huidottiin. Sit meillä oli kai kolme kertaa semmoset kanaverkot, mut ne hajos. Ja näitä apulämäreitä, plekseiksi sanovat, odoteltiin melkolailla puoli vuotta. Nyt ne on, ja mä muistin ihan kivasti millasta kanaverkoilla oli treenata, ja mä osasin, paitti että sovittiin, et mulle näytetään se loppu, kun se on vähän omituista tietää millon sieltä tullaan pois sieltä kepeiltä. Innostuttiin sit meneen aanantaina ihan omilla vuoroilla treenaamaan niitä. Okei, toi 'velipentu' oli mukana ja onneks Siiri kun se otti vilmiä meidän pikkukameralla. Kattokaa ite miten mä nyt meen. Toukokuussa osaan varmasti ilman nauhoja ja lujaa, sillon meinaan mennä kisoihin ekaa kertaa oikeesti. Linkki kun ei näyttäisi toimivan.

Sitte toi rääpäle teki jotain omiaan. Se on tossa kaks päivää vaille puol vuotta ja ton enempää se ei osaa. Mut osaa seki siis liidellä, on varmaan kattonu multa mallia. Linkki