Käytiin viime lauantaina koirapuistoilemassa ihan kahden koiran kesken. Ei me muitten kaa leikitä. Aluks kierrettiin se lampi ja leikittiin mannekiinia. Kauniit ja rohkeat.

Kuten näkyy, oon käyny parturissa eli Riitan kampaamossa. Kiitos trimmistä. Aatelkaas, että brittiläinen täti erkkarissa sunnuntaina tykkäs musta vaan EH:n verran. Siis vaikkas oon näin ihana! (No, lähinnä se hermostu, kun mä en osannu muka kävellä nätisti. Muuten olis ehkä tykänny enempiki. Sitäpaitsi Lulusta se tykkäs hirveesti, ja se on kiva juttu.)

Hanna leikki vastavaloon kuvaamista.

Siellä koirapuistossa oli pehmeetä kaivettavaa maata.

Sit siellä oli sellasta mitä Hakametsän koirapuistossa ei. Isojen kivien koloja, melkein oikeita luolia! Niihin me yritettiin tunkea välillä molemmat. Tässä siis kuvasarja maailman kuvauksellisimmista jutuista eli parsoninpyllyistä!

Tässä mää tungen Merrin ali luolaan.

Ja Merrikkä mun perässä.

Vaikka olis meille omiakin koloja ollu.

Ootteko nyt nähneet tarpeeks periä? Ok, vilaskaa mitä musta näkyy kun oon 'kiven sisässä'...

Merriä harmittaa kovin, kun siitä ei oo ollenkaan kuvia, kun se näki Porvoon erkkarissa turistina ollessaan äitinsä, isänsä ja veljensä Elviksen. Merri oli tullut kovin iloiseksi, eikä ollut moksiskaan, vaikka isänsä vähän murahteli kyllästyttyään siihen riekkumiseen ja vaikka Elvis sitä nylkytti. Jätkä oli vaan normaali iloinen itsensä. Sille se vähän nauroi, kun Elvis tykkäs samoista komeista miehistä kuin se itte, eli Jaskasta ja Arskasta, ja pissas selällään omalle massulleen. Heh. Niin siis Merri käski terveisiä sekä niille pojille, että lähisukulaisille. Mä en nyt laita muuta kuin vielä yhdet onnittelut Lululle, kun se oli siellä prinsessojen prinsessa.

Terveisin Erittäin Hyvä Vappu, joka tykkää kivenkoloista