Toivottavasti saan maata ja leikkiä kotona vaan monta iltaa! On ollu meinaan tota ohjelmaa!

Maanantaina olin koko illan mukana siellä Tekkujen agilitykentällä. Sain itsekin mennä semmosen putken läpi monesti. Joku piteli paikoillaan, etten olis juossu siitä ulkopuolelta ja sit houkuteltiin toisesta päästä ja mä juoksin. Sain myös vähän juoksennella niin että seurailin Hannaa ja vaihdeltiin suuntaa. Kyllä mä meen mukana, kun tiedän mitä siellä taskussa on. Siellä on juustoa ja raksuja! Joskus on lihapullaakin! Tai nakkia! Tai porkkanaa! Muuten oli mukavaa, sain katsella kun isot meni esteitä, sain olla sylissä ja haistella muutamaa koiraa. Siitä vaan en ollenkaan yhtään tykkää kun pitää olla liian paljon autossa. Autoilu on ihan tyhmä juttu.

Tiistaina jätettiin vallan Vappu kotiin ja näin ekaks lenkillä muakin pienemmän (mutta ainaski kuukautta vanhemman) Taika-russelitytön. Sen kanssa käppäiltiin etsimässä sitä puistoa, missä oli moooonta pentukoiraa, kuulemma 'vauvoja', vaikka osa oli mun mielestä viis kertaa Vapun kokoisia. Eipä hätiä, jos ei tarvinnu isoimpien kanssa olla kirsukkain, olin ihan reipas enkä vetänyt häntääkään jalkojen väliin ekan minuutin jälkeen. Se oli hyvä puistopaikka! Oltiin nätisti ja saatiin taas taskusta herkkuja. Paljon! Tehtiin ihan helppoja juttuja: ohitettiin toisiamme (en edes vilkuillut muihin, se juusto on parempaa kuin koirat!), haisteltiin yksittäin toisiamme ja tultiin houkuteltuna pois. Tultiin luokse. Oltiin ringissä ja käännettiin häiriöäänistä (rapiseva pussi, avainnippu, puoliavoin sateenvarjo) päätä pois ja pysyttiin rauhallisina. Ainoo mikä mulla ei onnistunu, oli esineestä irrotus, kun en ollenkaan halunnu ottaa mitään roskia suuhun, niin ei voinu harjotella.

Riikka oli kotona sanonu, että en mä voi mennä herkkien pikkupentujen keskelle ja että mä nolaan koko perheen. Juurijoo. Ite nolaa. Mä olin varmaan nätimmin kuin kukaan muu. Odottelua ja paikallaan olemista oli hirveen paljon, ja mä oma-alotteisesti otin tilanteet niin, että melkein koko ajan istuin Hannan edessä odottelemassa josko se palkkais mua namilla taas. Priimusoppilas.

Hanna aatteli, että melkein turha koulu, kun mä osaan olla. Mennään uudestaan parin viikon päästä kun taas on semmosena iltana että päästään, ihan siks että saisin nähdä pentuja ja koiraryhmiä. Se koulutus oli semmoista 'nenästä vetämistä', ja tottahan ahne koira osaa seurata namikättä. Meillä tosta oli hyötyä, kun tehtiin ihan vähän omalla tavalla, eli Hanna käytti hyväkseen itselleen tärkeää mun aloitetta asioissa. Eli palkkaa tuli, kun vaan sekunninkin ite tein alkua siitä mitä piti suorittaa. Siis että aloite on Alfa-Miehellä, niinku Mun Mielestä pitää ollaki. Ja orjaihminen sitten ymmärtää palkata. Vaikka kai tossa on taka-ajatus, että Mies tekee lopulta sitä mitä Orja tahtoo. Nyt tarvii levätä ja miettiä mitä tuli tehdyksi.

Kotona oon kyllä riehuvainen ja purevainen, mutta mun kans kuulemma pärjää. En oo pahis ollenkaan. Lenkillä saan palkkaa kun käyn välillä ite kurkkimassa taluttajaa kasvoihin (ainaski Hannan kans tää toimii) ja senkin takia varmaan onnistu noi koulujutut. Olisin luonnostani tosi itsenäinen ulkona, kurkin vaan rohkeesti joka paikkaan ja meen mieluusti ekana. Sisällä kyllä viihdyn mainiosti muun lauman kans. Nukkumaankin oon oppinu meneen sillon kun Hanna ja Vappukin, ja lähden sieltä pedistä sit kun nekin nousee. Vapulta oppii tommosia tapoja. Joskus on kyl ihan pakko aamuyöstä vinkua ja sit voi päästä nurmikkopissille. Ja heti takas nukkumaan.

Ei mua muistettu käyttää ykstoistaviikkoispunnituksella. Ens viikolla ainaki punnitaan, kun ikää tulee 12 viikkoo ja kuulemma piikitetään jotain. Vappu tulee siihen paikkaan mukaan, kun se tahtoo taas esitellä silmiään. Niitä mitataan jollain. Siellä on semmonen vaaka jonka päällä seistään ite.