... pieneen boksiin pistäisin, ja kotiin kuljettaisin...

Olipa jännnää, kun ihmiset rikkoi auton matkalla, ja oli pari tuntia aiotusta myöhässä. Kasvattajaemännät saattoi ja tuli mun kans vastaan Omia Ihmisiä ja sain siis mennä kahdessa eri autossa. Näin väsyneitä oli sitten pienemmät Uudet Omat Emännät (joita on siis yhteensä neljä ja vielä yksi Isäntäkin) mun kanssa takapenkissä. Matka oli pitkä. Nukuin. Se oli viisain sr-, st- rat- trsrs- strategia. Viimeiset 25 km oli tuskallisemmat. Huusin veljeä muistellen jailhouse rockia, ja kaksi kertaa sain auton pysähdyksiin. Toisella kertaa pissailin ja katsoin sitä toisesta boksista tullutta Vappua (joka oli vähän jo tuttu koira) ja toisella reissulla oli tullut jo kokonaan pimeää, ja näin siellä pimeässä järven. Reippaasti join vettä ja ihmettelin.

Ravistelin kunnolla ettei jää märkää mihinkään. Oon ehkä vähän pieni vielä.

Uusi koti löytyi iltakymmeneltä, ja koska olin autossa pari tuntia koisinut, jaksoin vielä tutkailla sitä, vaikka yleensä käyn siihen aikaan jo yöunille. Se Vappu oli vähän varautunut, hämmästeli välillä rauhassa vaikka välillä murisin sille. Kyllä se vähän olis halunnu olla jumppaamassa mun pyllyn päällä, mutta mä kävin mieluusti kyljelleni niin ei sen ollu helppoo. Sain leikkiä sen leluillakin.

Tunnustan vähän itkeneenikin. Päästin sen verran kovia ääniä, että Isoin Emäntä epäili, että mun äänekäs Elvis-veli olis tullu meille vahingossa. Mutku en oo ennen ollu missään ilman äitiä tai siskoo tai veljee. Ja itkin, kun muistelin sitä veljee ja luulin, että nään sen lasin takana. Menin eteiseen kattoon sitä kuvaa ja huutamaan.

Se toisiks isoin Emäntä otti mut ja pedin huoneeseensa yöks, ja annoin sen nukkua klo 23-06. Vähän oon hyvä nukkumaan.

Oon syöny täällä vähän tuttua ruokaa, jota toin matkaeväinä ja uusia makuja, sellasia mitä toi Vappu syö, jotain barhvia, ja hyvää on ollu. Paitsi aamulla Vappu söi loput mun ruuista kun vähän peruutin kupin luota. Päiväruokaa sain sillain, että istuin lattialla sylissa ja katsoin kun Vappu syö omasta kupistaan jotain, ja sitten V oli sylissä ja katto kun mä söin kupin tyhjäks! 

Vappu on kerran sanonu kovempaa mulle, kun meinasin ottaa sen luun, mutta leluista se ei oo tarkka, eikä pedeistä (alakerrassa on kaks uutta, molemmat voi nukkua omissa jos tahtoo), eikä se oo mua satuttanu ollenkaan. Olisin sen kans enempi, mut se vähän väistelee. Ja tulee haisteleen mua, mutta ei anna mun sit käydä sen pyllyä haistamassa.

Pihaan täällä ei päästetä vapaasti. Pissalle mennessä käydään aina hihnassa kävelemässä, ja se on vähän omituista, mutta kai siihen tottuu. Korttelia on kierretty, ja käyty purollakin jo.

Mä oon siis ihan reipas ja asetun tänne Uuteen Omaan Kotiin hienosti.

Terveisin, mukautuvainen ja rrrreipas Merri-möykky, 2,5 kg

ps. Söin tänään matolääkettä. Vappukin söi. (Siks sillä oli se palkaks annettu luu.)