Aiemmin kerroin venyttelyn tärkeydestä. Tänään tahdon muistuttaa naisellisten linjojen säilyttävästä ruokavaliosta. Normaalielämässä saan yhden (kaksi, jos on pikkuruisia) broilerinsiiven luineen nahkoineen päivässä, raakana tottakai. Toisella aterialla minulle tarjoillaan herkullisia soseita, vihanneksista tehty perusmassa ja lisänä aina öljyä, lisäksi välillä kananmunaa (raakana, kuorineen, soseutusvaiheessa lisättynä), soseutettua maksaa tai lohta. On muuten HY-VÄÄ! Syön myös lampaanluita, peuranluita ja jauhelihaa.

Tänään kun olin yksin kotona, kävin jääkaapilla. Se alempi ovi on ennenkin auennut kun on yrittänyt ahkerasti. Valitsin fiksusti salaattia, pussillisen porkkanaa ja vain vähän jugurttia. Jugurtti sotkee lattioita, söin mieluummin sitten ison osan siitä salaatista ja aika paljon porkkanaa. Pysyy linjat hyvinä. Piti vielä olla rehulinjalla, kun söin illalla agilitytreeneissä rasvaisempaa ruokaa, makkaraa ja juustoa. (Onnettoman pieninä nokareina, tahtoisin muistuttaa.)

Paitövei, treeneissä mentiin rataa, jossa oli putkia, hyppyjä, pussi, muuri, puomi ja kepit. Mä sain onneks ne verkkokepit, vaikka Late ja Lace meni niillä toisilla. Keinua harjoiteltiin erikseen.

Kotipihassa, kun Hanna oli treenikenttähuumassa erehtynyt luulemaan, etten ollenkaan karkaile, ja kun autolta 10 m kotiinpäin seisoi meidän Riikka, Hanna päästi mut autosta ilman remmiä. Mä lähdin maailman lujinta vauhtia kotikadun päähän asti hus pois kotoa. Kyllä ne akat taas huuteli. Mä vaan spurttasin sen saman, minkä mökilläkin aina autosta tullessa teen. Tien päähän täysiä, ja sitten vasta takasin. Puhuivat, että auton alle voi jäädä, mutta ei ne ymmärrä miten nopee mä oon. Kuulemma tuun aina ja ikuisesti tarviimaan remmin kun päästetään autosta ulos. Sillon mä herkimmin haukun toisille koirillekin. Se on kiihdyttävä tilanne.

Mutta asiani oli: syökää vihanneksia ja juureksia ja muita marjaksia aina kun saatte. Niistä saa vitamiinia.

terveysneuvojanne Vappu