Aiheena miten pääsee eläinlääkäriin ja miten ei.

Emäntä hävis moneks päiväks. Torstaina oli jossain koko päivän ja tuli vasta illalla. Perjantaiaamuna kun läks, ei tullut moneen päivään ja oli kaks yötäkin pois! Vaikka kotona oli muita, rupes vähän huolestuttamaan ja makailin eteisessä oven edessä päivystämässä aika ajoin. Aattelin saada emännän hätääntymään ja tulemaan kotiin.

Alkajaisiks etsiskelin jotain kiellettyä syötävää. Joskus ne hermostuu siitä. Esimerkiks semmonen oikein märkä ja väkevä tussikynä oli kerran hyvä. Emäntä tuli kiireesti töistä, mutta apteekin kautta ja antoi mulle hiilikarkkeja (15, ihan hyviä oli). Löysin isännän kassista aarteen: suklaalevyn. Söin siitä yli puolet!! Koti-ihmiset oli kauhuissaan ja pelkäs että mä kuolen. Suklaa on kuulemma koirille myrkkyä. En kuollu, eikä emäntä tullu kiireesti kotiin.

Oikeestaan osittain söin sitä suklaata suruun ja kipuunkin ehkä. Kun oon kuullu että ihmisnaisetkin käyttää suklaata lohtusyömiseen. (Sitä myrkkyasiaa ei mulle ollu etukäteen kerrottu.) Mulla oli nimittäin vähän pahana oikee silmä. Pidin sitä ihan sikkurassa koko perjantain ja lauantain. Siitä emäntä oli jo huolissaan kovasti, mutta ei tullut kotiin kesken lomansa. Outo akka! Sunnuntaina silmä oli jo kokonaan auki ja olin oma, reipas itteni. Silti pääsen nyt huomenna näyttämään näköelintä Sanna-eläinlääkärille, joka onkin jo tuttu täti. Kauheesti piti yrittää, että pääsis sitä moikkaamaan, mutta onnistuin.

Onneks emäntä oli jo viime yön kotona, ja lupas olla melkein aina taas. Oli mulla sitä ikävä, ja silläkin mua.

Miksei musta oo kuvia täällä juuri yhtään? Viimekskin kun nautin mökkielämästä ja söin marjoja ja kaikkee kivaa, musta ei otettu ollenkaan kuvia, kun muistikortti oli muka täynnä! Niitä sen pennun kuvia. Tämä ei vetele. Mä sanon sille lapselle, kun taas nähdään. Kuulemma perjantaina pitäis olla jotain treffitoimintaa. Taidan tilata, että mun kivat pikkuemännät vähän ottais musta muotokuvia. Mä oon nätti!