Mä oon jonkin verran järkyttynyt. Stressiä pukkaa.

Eilen lauantaina toi pentu oli meillä koko päivän! Se oli kyllä aika rauhallinen ja nukkui paljon. Se meni usein ulos, mutta aina se tuli valitettavasti takaisin. Joskus menin samaan aikaan sen kans käveleen.

Sit ku ulkona oli ollu sadetta ja maa oli märkä, paljasti se uusia puolia itestään. Ulkona oli siis tällästä.

Mä en oikein viittiny olla ton lähellä, mutta välillä varovasti haistelin taas.

Kuvistakin näätte, että EN oikeen tykkää tosta rääpäleestä, mutta kai sitä siedettävä on, kun noi ihmiset on ihan mielellään sen kans, eikä se mee pois.

Sisällä siis huomattiin, että se rauhallinen pentu olikin oikeasti Petollisella Tavalla Teeskennellyt, ja märkänä se sai tutun näköiset juoksuhepulit. Olis se leikkiny kai munkin kans, mutta mä siis en sen kaa. Tutkin vaan että mitä se juoksee. Se hyvä puoli tossa on, että ymmärtää se yleensä näyttää alistuvansa, niinku tän filmin lopussa. (On se mulle murissukki monta kertaa, mutta en mä ota tosissani.)

Onneks se ei sitten enää huutanu ja itkeny niinku sillon kun se tuli meille perjantai-iltana. Hiljaksiin meni yöunille. Jäi siis meille taas yökylään. Tänään näyttää pahasti siltä, ettei se aio tänäänkään lähteä mihinkään kauas pois. Oon vähän ruvennu olemaan sen kaa lähekkäin, mutta ihan turha luulla että kyljekkäin. Mun on todella vaikee saada levättyä tai mitään (paitsi yöllä kun mä oon yläkerrassa, minne se ei onneksi oo tullu ollenkaan) kun on ihan koko ajan kytättävä mitä se aikoo seuraavaks.

Yritin valvoa sen hommia.

Vaikka silmä rupes painumaan.

Melkein tuli uni. Pinnistelin ja yritin pysyä jännittyneenä.

Niinhän siinä kävi, että sit kuiteski nukahdin. Eikä käyny kuinkaan.

Heti kun se tyyppi heräs, mun oli kytättävä ettei se vaan saa liikaa huomioo ihmisiltä tai syö jotain mun omaa. Leluja en oo siltä ottanu, vaikka sillä on vaan yks minkä se toi tullessaan, ja noi kaikki muut on oikeesti mun. Se on lapsi, leikkiköön.

(Ruuista: Kerran se onneks jätti vähän omasta ruuastaan, eilen aamulla, ja mä kerkesin tyhjentään sen kupin. Sen jälkeen se rontti on syöny samanlaista ruokaa kun mä, mutta aina oman annoksensa kokonaan. Harmi.)

Eiks oo hieno optinen harha, että toi pentu olis iso? Sit se taas nukahti, aika usein se nukkuu.

Sovitaan, ettei se nauranu mun Tärkeälle Vahtimistyölle vaan haukotteli, eiks.

Okei, yritti se nauraa. Riiviö, pyh.

Okei, säälitti mua ihan vähän, kun kai sillä nukkuessa oli sitä äitiään ikävä. Kai se näki sellasta unta, että se sai tissimaitoo.

Meitä on tänään vähän houkuteltu leikkimään samalla lelulla, mutta oon vähän varautunut. Katotaan sit myöhemmin. Ainaski toi käy näyttämässä mulle leikkiinhakueleitä ja haukahtelee ja murisee. On se vähän hassu. Katotaan rupeisinko myöhemmin tykkään siitä. En tänään. Oli tosi kivaa, kun sain rentoutua puoltoista tuntia ihan vaan Hannan ja Jarin kans kolmestaan metsässä. Tuotiin sieltä sieniäkin.

Oottelen vähän ihmeissäni, että meinaako pentu lähtee pois vai ei.

Terveisin varovainen Vappu