Olisit itekki tyrmistynyt, jos sulle väitettäisiin, että luoksesi muuttaa Hobitti. Muka tosi iloinen ja Merry ulkomaankieleks. Korpisen kuusen kannon alta Mörri-möykky. Tai isoilta vesilta MerriMies. Mä oikeestaan oon vähän katellu sanakirjoja yksin kotona ollessa, ja se pieni ja pahanhajuinen on kylläkin virallisesti Villikeijun Tyrmistynyt (Wildfay's Thunderstruck). Vaikka luulisin että tässä on takana sellainen juoni, että Melli muuttaa meille Gimman kotoa. Noi on vaan kuullu jonku kiinalaisen puhuvan siitä, ja siks luulee, että se olis Merri. (Se sama aasialaismies vaikka, joka oli ravintolassa ruokalistaa selvitellyt, että siellä olis "fliteelattu kakkalappu".)

Että semmoinen tulis. Ei kakkalappu, vaan Melli ehkä. Tai muu karvalelu, mutta aika pieni.

En viitti asialla enempää vaivata päätäni. Itketän vaan naapurin pystykorvaa. Turo ulvoo kotonaan mun luokse päästäkseen. Sillä on ikkuna auki, mä kuulen sen!

Eilen muuten harkoissa oli upouutta hienoo! En oo tykänny enkä tajunnu niitä keppejä, ja eipä niitä sit niin oo harkattukaan. En edes hihnassa viittiny ruveta mitään pujotteleen turhan päiten. Nyt oli sinne tuotu semmoiset verkot siihen kepeille, ja kun olin ensin pari kertaa hypänny siitä yli kun en aavistanu että mutkan taaksekin pääsee, menin eka käden ja nakin perässä muutamasti, ja sitten koko matkan yksin päähän saakka. Niitä keppejähän on kakstoista, ettei se matka oo pitkä ja toisessa päässä sai ilokiljahduksia ja nakkia emännältä! Se oli siis sittenkin yhtä hyvä este kuin mun huippukiva puomi ja A! Hanna vaan juoksi omia aikojaan jommalla kummalla reunalla ja mä pyyhälsin keppejä. Kun olin käyny Laten (joo sori nyt ne herkkuhajut, sullahan meni harkoissa vähän haisteluksi) ja Lacen treenivuorojen aikana autossa funtsimassa, oli kepit muuttuneet vielä kivemmiksi ja helpommiksi. Halusin mennä sinne heti, ja oli tylsää kun piti odottaa lupaa. Menin ihan yksin sillaikin, että Hanna oli valmiiks siellä päässä. Oli niin kivaa, etten edes pysähtyny matkalla, vaikka sinne oli pudonnu joku makkaranmuru. Tätä lisää! Eikäs meillä ollu valmentajaa ollenkaan. Sen Pitsi-Lassen isäntä Karppa vähän keksi radanpätkää ja muut teki vähän keinutreeniä ja mä niitä kepukoita. (Olin unohtanu sen pimeestä kulmasta putkeen menemisen, hyppelin vähän putken päälle, mutta muuten menin ihan älyttömän hyvin taas.)

terveisin tämän blogin Yksinvaltias ja Kuningatar ja Diktaattori Vappu