Olen aivan sekaisin rakkaudesta. Mullahan on ollut jo monta päivää ihan itkettävän ikävä toisia koiria. Eilen tapasin IhaNaisen KultaPuppeli Lulun pitkästä aikaa. Ennen se oli vähän outo rääpäle, joka suostui olemaan Suuren Kuningattaren perintöprinsessana kun tormuutin ja näytin sille paikan ja aseman. Nyt se oli kummasti Iso Koira ja Haisi Huumaavalle! Mä rakastuin!! Lenkiteltiin ja mentiin koirapuistoon. Mä olisin koko ajan halunnu pusuja ja huomioo ja sit päästä sen selkään ja tein lantiojumppaa aina kun ihmiset ei päässy väliin. Lulu oli Mukavan Napakka Nainen ja murahteli mulle pontevasti, ja mä vaan liehittelin lisää. Sit siinä kävi niin, että Lulu hermostu mun Suureen Kiinnostukseen ja Jumppaan ja mä hermostuin kun se ei antanu, ja me vähän tapeltiin. Ihmiset lopetti semmoset, ja sit mentiin hihnassa kadun vartta taas. Lulu antoi anteeksi, voitiin ihan vierekkäinkin kulkee. Mut on kuulkaa pää ja toinenkin pää ihan sekaisin. Että voi toisesta näin tykätä! Oonkohan mä tyttö vai poika?

Loppuispa mun juoksut. Ihmiset vähän jo haaveilee jostain leikkaamisesta. Mulle ei ikinä selitetä mitään.

Terveisin Vappu-äijä tai joku