Kun oltiin Joutsassa, päästiin omalle tutulle mökille ja sitten vielä Keijon saareen! Moottoriveneellä! Hyvä ettei korvat irronnu.

Mun pelastusliiveistä sai pitää rystyset valkoisina kiinni, kun musta oli niiiiiiiiiiiiin kivaa syödä pärskeitä!

Perillä vahdin kun ihmiset söi makkaraa, ui ja saunoi. Meni vähän myöhäiseksi.

Maisemat oli kauniit, koirankin mielestä.

Sitten muutamina toisina päivinä oltiin Halsuan mökillä. Möyhensin runsaasti madonkaivuukuoppaa, jotta serkut saisi mato-onkimateriaalia ja autoin lämmittämään saunaa. (Miten noen saa pois päälaen valkoisista karvoista?) Siellä ei ole järveä, vaan joki.

Satoi. Uimaportaat.

Yläkerrassa tutustuin lepakkoon, mutta se oli vähän tylsä kaveri. Tuvassa iltaisin istuttiin ihan rauhassa tuijottamassa takkatulta. Mä olin aika rennosti sylissä. Mmmmm.

Ei kotonakaan hullumpaa ole. Musta on otettu taidekuviakin.

Pihassa oon kaivanut kuoppia (en sais), auttanu puutarhatöissä (en sais sitäkään, hö), syöny luita, ettiny nameja pitkästä ruohosta, löhöillyt ja vahtinut naapurin vauvaa (en sais) ja mopopoikaa (sama taas). Perhe on ollu mun kans paljon. Se on parhautta.

Mitä tuolla on?

Mistä nuo kuplat tulee?

Ai jaa - - -

Oisko nami vai kaivelisko vähän?

Huomenna mennään taas jonnekin käymään.