Mä en oo koskaan kuullukaan sellaisesta kuin itsesuojeluvaisto. Sen puuttumisesta eilen oli jotain puhetta, en kerinny kuunteleen, kun olin vähän innoissani agilitystä ja siitä, että kentällä oli ihan varmaan vahingossa muita koiria yhtäaikaa. Olivat kuulkaa laittaneet jostain syystä kaksi rataa vierekkäin, kun Mulla oli Treeniä, ja kävin sitten siinä intopiukkana vähän ilmottelemassa Itsestäni siellä kylässä naapurissa. Se melko kookas staffi Hemmo ei ehtiny edes hokaamaan, että mä olen kipakka Nainen, vaan yritti kuonosta kiinni. Siis aina miehet on sanomassa naisille, että kuono kii. Hemmon emäntä ja se SuomenMestari-Juha irrotti meidät ja oma emäntä huuteli mulle luoksetuloa. Menin takas treenailemaan, eikä kenessäkään ollut reikiä. Ei edes hävetä. Mun mielestä me ollaan Hemmon kaa ihan samanlaiset ja kokoset, vaikka ihmisten mielestä sillä on vahvemmat leuat (haloo, eihän se edes huutanut, ihan pikku suu sillä kai sitten on??) ja se on jyskympi (21 tai 7 kiloo, ei välii, ihan sama...).

Toi nyt oli ihan sivujuonne koko jutussa. Tärkeintä oli että sekä Anna että Juha Orenius (siis mestariluokan kouluttajat) neuvoi meitä 2 tuntia kumpikin. Tai ryhmässä oli 4 koirakkoo, että oisko saatu yksityistä opetusta molemmilta semmoset puoli tuntia. Jo maanantaiharkoissa opin uusia juttuja, vähän toi Hanna paremmin oivalsi sen miten käsillä ja kropalla pitää näyttää, ja mä sain tehdä sellasia kummia hyppyjä, että ne oli vierekkäin ja vekslattiin siinä. Maanantai meni hassusti, vähän vain kerittiin oppimaan, mutta sittenpä oltiin jo parempia sunnuntaina. Kattokaas, kun muutamat kunnon unet ja tauko tekee aivoille hyvää. Oltiin aamusta oikein hyviä (no, siinä mentiin yksinkertaisempia mutta meille haasteellisia hyppy- ja putkikuvioita, tiukkojakin mutkia!) ja tehtiin koko rata kerrasta nopeesti oikein! Vitsi kun oli kivaa ja ihmisillä hymy huulilla. Loppupäivä tahkottiin radanpätkiä vaihtelevalla menestyksellä, mutta varmasti opittiin uutta. Muutaman kerran vähän karkailin, muuten meni ihan riittävän upeasti. Että kannatti lähteä. Se Juha oli laittanu kontaktiesteitäkin ja kamalan paljon mutkia ja muuta vaikeeta.

Veljelle kiitos tästä: 1570255.jpgEn oo varma paanko jakoon. Mietin.

Mikäs tän blogin tarkoitus on? Bloggaanko tarkoitusta varten? Joo: mulla on tarkotus vielä vanhana koirankäppänänä (siis ei kääpiöpinserinä tms vaan vanhuksena, kun ei ehkä molemmat aivosolut enää toimi) muistaa mitä joskus nuorempana tein. Toinen tarkotus on kertoo kavereillekin mitä kaikkee Minä osaan ja ehdin. Kolmas tarkotus on ehkä tolla sihteerillä pitää pää kasassa mun kouluttamisen ja yhteiselon kanssa. Voi jostain katella, että tostakin ehjänä selvittiin, ja on se joskus ollu nätti ja taitava, se yks, josta meinaa tulla taas rukkaset. Nyt menee vaikeeks ymmärtää pastorin aivoilla, mentävä siis. Adios.