Kun nääs en tiedä mitä merkitystä on olla vara-yhtäänmikään, niin ihmettelen kun perhe kehuu ja pitää hyvänä ja antaa uusia palloja ja oikein ison ihanan luun. Näyttelyssä sain kaksi sellaista ruusua, missä luki niitä varajuttuja, joita siis sain. Tavataanpa: vara-SERT ja vara-CACIB.

Tampereen KV-näyttely oli tänään (juu oli eilenkin jotain vieraita rotukoiria). Ennen kehää nukuin rauhassa boksissa, vaikka vähän oli ärsyttänyt kun se ihan kamala Lotte tuli samalla autolla sinne. Kävin siellä tyhmässä piha-aitauksessa pisulla kun pojat vielä kiersi kehää, ja palatessa aiheutin emännälle sydämentykytyksiä. Kakkasin käytävälle, ja kun se poimi sitä tuotosta pussiin, pujahdin pannasta irti ja jatkoin matkaa pitkin käytävää niiden mooooonien muiden koirien ja ihmisten seassa. Äkkiä päädyin emännän syliin, eikä siinä kuinkaan käynyt. (Serkkupoika kakkasi sitten kehässä, se on ihan toinen stoori ja sen kertonee komea mies itse.)

Kehässä olin taas kuin unelma ja enkeli ja vaikkamikämissi. Noissa näyttelyissä on kivaa. Olen niissä nätisti. Tämä belgiantäti ymmärsi minunlaisen kauneuden päälle ja sain palkintoja. Ekaa kertaa olin avoimessa kehässä, ja voitin siellä muut nartut. PN-kehässä olin kakkonen, eli vierestä vietiin sertiä. Moni mun kaunis kaveri sai kummasti vain EH:n, mutta tuo täti tykkäsi tosi tarkkaan katsoa, että kajalit on vedetty kokonaan molempien silmien ympärille. Taisi siitä sakottaa, jos oli vajavaiset meikit. Aika hassu matami, mutta mikäs mulla on ollessa, kokomaskinen tyttö, jolla on tietysti tummat ringit myös silmien ympärillä. (Jaa mustat silmänaluset? Itellänne on!)

Tälleen sanoi Monique van Brempt, Belgia:

Pretty bitch. Needs to drop the body. Nice head and expression. Moves well behind and in front. Square build. Nice coat. Nice temperament. AVO ERI, AVK1, PN2, VASERT, VARACA.

(Jottain siihen tapaan että nätti narttu, ei sais köyristellä selkää, kiva pää ja ilme, liikkuu hyvin takaa ja edestä, laatikkomainen malli, hyvä turkki ja kiva temperamentti / luonne. Vissiin tuo kropan pudotus oli sitä että seisoin jotenkin selkä koholla? En tiiä.)

Ensi kuussakin saan näytellä. Katotaan mitä musta sitten tykätään. Oon kaksi kertaa ollut varajoku, ja yhden kerran saanut semmoisen ihan oikean sertin.

Niin sitä piti vielä kehua, että rakas ja KOMEA veljeni Romeo oli ROP! On se hieno mies!

Vielä yks. Siellä oli semmoinen tilaisuus olla kiltti ja hyödyllinen tai jotain. Ihan sama. Verta tahtoivat johonkin geenitutkimukseen. Ei mun kamut tainneet juuri sinne mennä, mutta emännällä nyt on välillä noita kummia päähänpistoja, että pitää olla avuksi ja jotain. Mentiin sitten. Jo jonossa yksi täti, jolla on kuulemma parsoneitakin (jopa viikon ikäisiä pentuja, onkohan ne kivoja?) oli sitä mieltä, että mä oon rauhallinen ja kiltti. Olin ihan paikallani, en edes sanonut mitään, vaikka jännitti mua ja vähän sattuikin, kun se mimmi siellä ihan tosi kuulkaa pisti mua NELJÄ kertaa neulalla etutassuun. Kaksi kertaa molempiin nääs. Eikä se saanut kuin yhden pisaran! Graah. Se pyysi multa nätisti anteeksi ja lipaisin sille pikaisen nuolaisun poskeen merkiksi, että annettu on - anteeksi vaikkei verta. Hyvä että sain sit kotona niitä uusia tennispalloja ja sen ihanan, ihanan luun.