Serkkuni Kosto sen jo sanoi, että ei aikuiseksi tarvii tulla koskaan. Siis vakavaksi. Leikkisänä saa pysyä.

Täytän tänään 2 vuotta ja se on kuulemma järkevä ikä koiralle. Olen aina ollut järkevä: rakastan ihmiset lyttyyn ja pussailen ne puhtaiksi, syön mitä annetaan ja lisäksi mitä tahdon, osaan haistella hyvät myyrät ja muut hajut, tykkään juosta ja kiipeillä ja hyppiä. Olen Hieno ja Hyvä. Rauhallinen ehkä en, mutta perhe myöntää, että rauhallisempi kuin joskus ennen. Siis AIKUINEN NAINEN.

Toistaiseksi se ei ole näkynyt muuten kuin uutena bling-bling -pantana, mutta eipä tässä ole synttäritkään kauas edenneet.

Onnittelut sisaruksilleni Veeralle, Vernalle ja Romeolle! Te ootte yhtä vanhoja kuin mä. Voitais nähdä useammin.

Eilen tuuli aika tavalla Näsijärven rannassa. Korvat meni oikein, nurin, oikein, nurin.

Järvi oli jäässä. Käveltiin rantaa pitkin, kun ei tänä talvena voi jäihin luottaa.

Musta otettiin paljon kuvia, mutta en ole niin rauhallinen aikuinen, että se olisi helppoa. Usein kuvassa oli peräpää ja muuten aika liikkuvaisia tassunheilahduksia. Kaksivuotiskuvaa yritettiin saada, mutta kuulemma tätä parempia kuvia ei saatu:

Tätä kuvaakin varten pysähdyin vasta, kun Hanna ja Siiri söi hyvän tuoksuisia kinkkuleipiä, ja mun oli pakko pysyä lähettyvillä vahtimassa viekö tuuli kinkkusiivun mennessään, jotta voisin sen pyydystää. Ei vienyt, mutta sain taskusta lihalastun paloja, joita heiteltiin maahan 'missä herkku'-leikkiä varten. Olen siinä tosi taitava, mutta olenkin harjoitellut pikkupennusta asti. Nuuskuttelu on kivaa - ja syöminen.

Terveisiä kaikille kamuille! Uutenavuotenakin tehdään lupauksia, mä voisin luvata että nyt kun olen vastuullinen iso koira, voisin vihdoinkin pakottaa sihteerin laittamaan tänne sivuille oikeat linkit niille sivuille, joissa mun kaverit (ja muut koirat) seikkailee ja joita meillä luetaan. Asia on ollut retuperällä miljuuna aikaa.