Uusi kaveri, uusi metsä, vihdoinkin lunta, paljon ulkoilua valoisan aikaan! Pikkuprinsessa Pastori tulee iloiseksi!!!

Tämmöinenkin mies voi olla komea, vaikkei olekaan parson. Saanko esitellä pysty-ja-poro-pörrö Sulo.

Vähän se haisi hassulta, kun se oli sellainen palloton mies jota on leikelty.

Oltiin paljon sovussa. Pientä rallia välillä, enimmäkseen mentiin aika rauhallisesti ihmisten kans. Oli Hanna ja Sulon mamma ja meidän Siiri (jolla oli upouusi takki!). Ainoot kähinät tuli,  kun Sulo tahtoi haistaa oikein läheltä mun hännänalusta, ja kun Suloinen ei oikein tykännyt, että sen mamma lässyttää mulle. En mä kyllä nähny sillä mustia enkä muitakaan sukkia jalassa.

Sulolla on sellainen Linna Vuori. Upeat oli maisemat, eikä tavattu kuin yksi bokseri, jolle piti kyllä sitten sanoa kaikki rumat sanat, ja me molemmat osattiin monta!

Toinen mitä Sulpukkka osaa melkein yhtä hyvin kuin mä, on kaivaminen. Oli kuulemma saanut jonkun myyrän taikka hiiren ruuaksi edellisellä viikolla. Ite! Metästä! Aika poika. Tässä me kaivellaan samoja maastoja, mutta nyt ei ollut saalista.

Lumikelit on kivoja, kun niitä on harvoin. Myös lapsi-ihmisen mielestä.

Maisemakuvan on ottanut Siiri.

Oltiin me siellä Linnavuoressa ainakin kaks ja puoli tuntia, kun kotoo lähettiin yheltätoista, metässä oltiin muuten paitsi vähän juomakylässä lopuks Sulon kotona, ja just kerittiin trimmaukseen Riitalle klo 15. Siis karvatkin vietiin. Muuta mulle ei kuulukaan. Haukahtelut on lopeteltava, kun ollaan lainakoneella ja kottukou (<- enklantia, osaan mä).