Kuva-arvoituksella aloitetaan. Kenen kans olin metsässä:

Vihje: Se oli ennen mun kiva poikakaveri, ja nyt aiheutti hämmennystä sen mukana tullut 3 kk vanha tyttörääpäle. Tykkääköhän se musta enää? Piti aluksi kävellä vähän enempi polkua pitkin ja haistella varovasti, mutta kyllä sitten kerkesin metsässä spurttailemaankin vähän.

Panuhan se oli! Ja tuo pienempi on Lulu. Mulla oli aluksi korvat vähän varovaisesti...

Panu on Komea Mies. Tykkään mä siitä. Vaikka toi sen pennun mukaan.

Ja mää oo  Nätti Tyttö!

Tossa Lulu on aika fiksuna. Sillä oli tommonen keppi, josta se ite tykkäs. Ei se keppi mua kiinnostanu oikeesti, kävinpä vähän näytiks sitä haistelemassa. Tajus likka katella muka muina naisina poispäin. Sitten haisteltiin kuka kenenkin periä, ja yhdessä vaiheessa (no okei, pari kertaa) kerroin Lullerolle, että mä oon sitten se Kuningatar tässä sakissa. Yritti hitsiläinen vähän jopa uusintavaaleja (kamoon, kuninkaalliset on syntymästään asti pomoja, demokratia hiidelle!), mutta sanoin sit kovempaa. Ihmiset luuli, että me puhutaan liian kovaa, mutta kavereitahan me ollaan vieläkin. Juostiin ihan yhdessä se lenkki. Kattokaa vaikka.

(Me ollaan monessa kuvassa ihan tärähtäneitä.)

Pulu. Eiku Lulu.

Panu vahtii tyttöjään.

Siitä olis saanu hianoja kuvia, kun me mentiin peräperää pitkospuilla, mut ei tuo kameranainen pysyny ajan tasalla ja meidän vauhdissa. Ei ollenkaan!

Ehkä tyttökääpiöt ei ole parasta mitä mä tiedän, mutta siedettäviä. Näin me mentiin.

Rupes muuten väsyttämään sitten. Oltiin metsässä pari tuntia ja ihmeesti tuo pikkukoira jaksoi omin tassuin koko reissun. Mua jo väsytti. Korvatkin meni taas huonosti, kun murehdin huonontunutta kuntoani. (Siis vasta toka pitkä metsälenkki juoksun jälkeen. Menee siinä kunto huonoks, kun kuukauden saa vain hihnalenkitystä ja sitäpaitsi Hannalla oli se nilkka sökönä ja pienemmät emännät vie lyhkäsemmille ulkoiluille.)

Kotona mä pääsin sohvalle ja nukuin Hannan kans. Mun pää on sen kyljen päällä tässä. Valokuvauksen ajan oli vähän luomien välistä vahdittava, mutta kyllä  mä sit otin torkut.

Lulun ja Panun 'äidille' terveisiä, tykkään susta ihan himmelisti! Silti ei olis tarttenu puhua Hannan kans trimmaamisesta ja nyppimisestä, kun se sitten puoli iltaa kiskoi musta karvoja. Mullahan on tänä talvena ollut karvan laatu vähän erilaista kuin ennen, ja nyt sitä on kuulemma kivempi nypätä, kun se irtoo hyvin. Mä oon nyt aika aikuinen. Täytän ens kuussa kaksi.

ps Lunta ei ole. Kuvattu kuitenkin 20. tammikuuta. Valoa ei ole. Kuvattu kuitenkin (viimeistä kuvaa lukuunottamatta) ulkona klo 12-14.30. Epäreilua.