Just kun paranin siitä Kennelyskästä, niin hankin vähän mahavaivaa. Helkkarin ihmiset söi possunlihaa ja laittoi kaikki luut roskikseen, kun ne oli kuulemma kypsiä. Ihan kypsää koko semmoinen meininki meinaan minä, ja sittenpä otin roskikset yöllä ja kolasin sisällöt keittiön lattialle. Sain sieltä takaa bioroskiksestakin niitä banaaninkuoria, mutta en tarpeeks possunluita. Eturoskiksessa oli parasta se muovilaatikko, missä ne lihat oli ollu raakoina. Mausteet oli vähän kummia, mutta se neste hyvää. Nuolin pois. Luita oli menny liian pohjalle. En ylettäny. Kaappikin suljettiin, kun olin saanu yhden roistoista herätettyä tyhjää vesikuppia kolisuttamalla. Ääliöt ei olleet edes tarpeeks vettä jättäneet eikä mun roskaruokaravintolassa ollut kokakolaa.

Vähän näkyy vyötäröllä tällainen ruokavalio ja se, etten yskiessä ja kuumeessa jaksanut kävellä kuin pienet pisulenkit. Vieläkin aikovat pitää toipilaslenkit melko pieninä ja mut erossa kavereista. Höhhöh. Ja kuulemma mua pitää kytätä, että onko menny vaarallisia luunsiruja massuun. Höpsis ja löpsis.

Mä oon piristymään päin. Mitähän seuraavaks keksis? Kun eivät antaneet edes aamupalaa.

Sitte vielä yks: Kuulemma parsonistien pikkujouluihin ei oteta koiria?! Siis mitä? Ihmisparsoneitako ne luulee olevansa. Murrr. Mulle omat juhlat ja heti!