Eilen oli taas sitä näyttelemistä, että en mä ole ollenkaan vaarallinen, osaan olla nätisti ja hissuksiin vain hiihtelen ja käppäilen ja seisoskelen vuorollani. Onneksi edes siinä pöydällä sain vähän pusutella sitä tuomaria, kun se oli jo kurkkinut hampaita ja semmoista. Tää olikin semmoinen setä, joka katseli kaikkia ihan kamalan kauan ja pisti mutkin kävelemään monta kertaa. Oli sillai pitkä ja väsyttävä päivä, kun siellä meni niin kamalan kauan, mutta ei se haitannut, kun se setä tykkäsi justiinsa semmoisista pastoreista kuin mä. Kuulemma oli ihan lähellä etten ois saanu sitä sertiä mistä noi ihmiset tykkää. Sain vaan pari vinkulelua ja herkkuja ja sen vaaleenpunasen nauhan plus toisen punasen ja sit ihan lopuks vaaleensinisen muka ruusunkuvan. Vielä kivempaa oli, kun sit pääsin käymään mummulassa ennen kotimatkaa.

Näyttelyt on ihan jees. En oo kyllä nyt ihan heti menossa uudelleen. Sit vasta joskus synttäreitten jälkeen.

Erittäin hyvän tyyppinen narttu. Hyvä ilmeikäs pää. Pienet korvat, jotka saisi taittua selvemmin. Hyvä kaula, ylälinja & häntä (toim. huom. !!!!!). Tasapainoiset kulmaukset ja liikkeet. Ihastuttava luonne. (Tuomarina Juha Palosaari) NUO ERI, NUK1, varasert (puuttuu kyllä päytäkirjasta, vaikka annettiin)

Joku sais joskus ottaa jotain kuvia. Ihan tylsä tämmöinen kuvaton kertomus.