Olin mummolassa syyslomalla niinkuin muutkin perheemme tytöt. Maalla ja Hyväkylässä. Kivaa oli. Mummu ja tuta vie pitkille kävelyille ja maalla oli hyvät hajut. Junassakin matkustin.

Perjantaina oli ihan outoa, kun meille mun omaan kotiin tuli sisälle omien ihmistensä kanssa toinen koira, Frida. Se oli mua paljon isompi ja ensin vähän juteltiin kumpi on tiukempi mimmi. Meitä vähän rajoitettiin liikkumasta, mutta joskus tunnin päästä haisteltiin toistemme pyllyt ja oltiin sopuisasti ihan samoissa tiloissa. Hetki jopa rentouduttiin melkein unessa molemmat, vaikka välimatkaa oli vain metri. Syötiin kuitenkin eri aikaan, eikä toinen saanut mennä jaolle. Oli se sentään aika kultainen koira. Rodultaankin kuulemma. Viipyi monta tuntia ja totuttiin toisiimme ihan mainiosti.

(Yhden protestin esitin. Frida kun oli istunut olkkarin matolla, kävin siihen kohtaan kakalla just ennen ulkoilua. Ettei olisi väärän koiran hajua liikaa mun kotona.)

Lauantaina sain ensimmäistä kertaa käydä uudessa paikassa kettuluolassa. Vitsi se on kivaa! Gimma tuli samalla autolla ja sai kans mennä sinne ketun luo.

Sain semmosen lapun, jossa lukee tämmöisiä juttuja mun haukahduksistani.

LUOLAKOKEIDEN TAIPUMUSKOKEIDEN PÖYTÄKIRJA

Vihti 20.10.2007

Ahdinkoputken läpäisy ++

Tyhjän luolan tarkistus Täydellinen, äänetön.

Arvostelu Koira hyvin ahdingosta. Hiipien pellille. Vieno ilmoitushaukku. Kettu siirtyy oikeaan peräpesään. Koira seuraa hyvin alkaen tiiviin työskentelyn. Koira nousee ketun tuntumaan. Kettu huomaa tulleensa ahdistetuksi. Koira työskentelee hyvin mutta lopullinen kovuus jää toteamatta. Kokonaisvaikutelma hyvä.

Saavutettu kehitysaste C 37 pistettä

Tuomari Jarkko Ruotsalainen

Siellä ei muuten kukaan muukaan saanut B tai A tulosta. Meidän pastorityttöjen lisäksi parsoneita oli kaksi Oskua, joista toinen kaivoi hiekkaakin. Sitten siellä oli yksi borderterrieri, joku saksalainen metsästäjä ja niitä mäyriä tai jotain koiria loput. Yhteensä kymmenen koiraa, mutta en päässyt niihen tutustumaan, kun olin koko pitkän päivän autossa vaan. Kaksikymmentä minuuttia sain seurustella Kaisa-nimisen punaisen ketun kanssa.

Ihmisillä oli kylmä. Perillä oltiin yhdeksästä puoli kolmeen ja meidän autossa mukana oli isompia ja pienempiä emäntiä. Kaikilla oli omanlaista kivaa, kettuilua, juttelua tai leikkimistä.

Tänään olen nähnyt hervantalaisia oravia, sorsia ja variksia. Sisällä olen ollut kovasti hellyydenkipeä. Haluaisin olla sylissä ja rapsuteltavana. Tämmöistä suurta rakkautta ja hellyyttä tunnen perhettäni kohtaan  noin kaksi kertaa vuodessa. Mun peräpäätä tarkkaillaan...