Mulla on ihanat miesystävät, Risto ja Panu. Ne ei kyllä tykkää toisistaan, on vissiin mustasukkaisia minusta? Ne on niin nopeita, ettei nää kuin valkoisen viirun vain kun ne pyyhkäisee ohi. Kipaisivat tänään Pirkanmaan Vinttikoirakerhon Mansen Murressa molemmat sen 80 metriä vielä nopeammin kuin minä, vaikka minäkin sain ajaksi tosi hienosti 8,00 sekuntia. Oltiin minikoirien nopein joukkue! Vähänkös emännät oli ylpeitä.

Panun Leena lähetti kuvan. Kiitos siitä. Mirka taisi olla apuna kuvaamisessa, kun tuollahan Panu ja Liinea poseeraa kuvassa kans. Hanna yrittää vähän olla näköesteenä (onnistuukin tosi hyvin!) ettei Panu ja Risto huutelisi toisilleen. Hetken ne olikin nätisti, mutta Risto ja sen Saana on tuolla taaempana ihan koirarauhan vuoksi. Ihan hyvä, että saatiin juosta yksi kerrallaan, niin saatiin juosta samassa joukkueessa. Muakin murisutti vähän kaikille. Sitäpaitsi juoksemisesta menin niin intosekaisin, että juoksentelin karkujuoksuja siellä maalin jälkeen jonkin aikaa. Ja olin niin kiihkona, että vaahto suusta roiskui! Ei mua nyt päästetä juoksemaan ihan heti, mutta ensi vuonna pojat ehkä huolii mut taas joukkueeseen, vaikken ollut ihan yhtä nopea kuin ne.

Sain riploomin, mitalin ja jotain nappularuokaa sekä pienen puruluukengän. Mun mitali on kuvassa tekstipuoli eteenpäin, mutta eipä haitanne.

Terveiset myös Ilonalle, Ronille ja Mosselle, jotka juoksi Pärinäparsonit-joukkueessa oikein lujaa nekin. Yhdessä lenkkeiltiin, ja anteeksi nyt ne kipakat lähikontaktitervehdykset. Mua vaan vähän jänskättää toisten koirien seura aina yht'äkkiä.