Tiedättekö mikä päivä tänään on? Nyt on se päivä kun minä, Vappu the Hurja, sekoitan internetin, tai ainakin Vuodatuksen tai oman blogini yrittämällä tunkea liikaa kuvia eetteriin kerralla. Olin kolmen ihmisen ja rakkaani Panun kanssa metsässä. Panulla on kuvia jo esillä omassa blogissaan. Meillä tämä kestää, kun Panun mamma käski, että 'kaikki vähänkään julkaisukelpoiset kuvat' on laitettava blogiin. Tässä pesee.
Käytiin lämpimässä pilvisessä säässä Hallilan takametsässä ja Lahdesjärven rannalla. Reissu oli mukava. Vain kerran vähän nahisteltiin, kun Hanna jakeli lihapullia väärin, mutta muuten oltiin sovussa.
Tärähtäneet parsonit. Alla ensin minä, sitten Panu.
Järven rannassa aluksi Panu katseli kun mä roiskin ja ui itse myöhemmin, kun Siiri heitteli knäbyjä ja kebbejä.
Me juostiin, roiskittiin, uitiin, nuuskittiin, kaivettiin kuoppia. Tutustuttiin lyhyesti joihinkin Charleseihin, mutta niistä ei oo kuvia, kun meitä piti vähän rauhoitella ja Panu jopa irrottaa toisen selästä, jonne se jotenkin vissiin vahingossa tuli hypänneeksi.
Kuva-arvoituksessa on vissiin haljennut parson, jolla on takapää etupäätä nopeampi?
Tutkin vähän meidän perheen kevättalvista notskipaikkaa. Nuo hiilet on kyllä tuoreet.
Panu on kyllä komee!
Aatelkaa, että Panu joskus jännitti lapsia. Meidän Siiristä se ainakin nykyisin tykkää, heittäähän se niitä käpyjäkin. Siiri osaa myös kiivetä puihin, eikä edes tippunut järveen ollenkaan!
Tää juurakko- ja kivipaikka oli Hannan mielestä niin nätti, että se oikein odotteli vähän aikaa, että siihen osuisi hieno koira. Panu osui kuvaan, mutta mä oon vaan tossa Kuva-arvoitus kakkosessa, jossa männylle on kasvanut häntä...
Leenaa välillä nauratti. (Paitsi sillon kun me kohta vähän tapeltiin. Onneks siis vähän vaan.)
Sitten kuvia, kun kolme tyyppiä vuorotellen ja välillä yhdessäkin kaivaa samaa kuoppaa. Jännät hajut oli ja rapa lens.
Välillä Panu tutki puuta ja mä kävin Leenan luona siliteltävänä. (Tää oli pikkasen sitä vaihetta, kun en ihan halunnu leikkiä yhtä aikaa samaa leikkiä Panun kans.)
Ja kaivuu jatkuu.
Syyskuun värit. Sen jälkeen kuvia ihanasta kuoppaluolasta. Katto risuja ja sammalta. Mentiin molemmat sitä tutkimaan ja tultiin pienestä reiästä ulos. Vähänkö makea paikka!
Tuo kuoppa jatkui oikealle ja vasemmalle. Tutkittiin aika kauan. Myöhemmin tutkittiin monta juurakon koloa ja kuoppaa ja pikkuluolaa, mutta riistaa ei löydetty. Hajuja vain.
Tossa joku höyhenä, jonka Hanna tahtoi kuvata. Pyh. Ihan sama, ei kuitenkaan saatu syödä edes lintua.
Puut oli välillä vinksin vonksin. Ei onneksi päälle kaatuneet.
Kuvia seikkailijakoirista tutkimusmatkoilla. Ihan lopuksi otin yksin.muutaman minuutin pitemmän kierroksen, jolloin mua huudeltiin jo hiukka hätäsemmällä äänellä takaisin. Haistelin vain vähän, ei sais hermostua pienistä.
Tähän asti kuvat oli jotensakin kronologisessa järjestyksessä. Voisin sanoa, että kun reissu kesti noin kolme tuntia, on kuvien lataus ja siirtely kestänyt melkein toisen mokoman.
Lopussa muutama aikajärjestyksestä karannut sekakuva.
Viimeinen kuva-arvoitus. Etsi kuvasta koira.
Olisi näitä voinut sensuroida ja rajoittaa enemmän. Yli sata kuvaa meni roskiin, ja videopätkä on tutkinnassa, saadaanko tallennettua sellaiseen muotoon, että tuupattaisiin YouTuben kautta esiin. (Sitä mietitään lokakuussa. Nyt väsyttää.)
Vähän jännittää suostuuko Vuodatus julkaisemaan näin julmetun määrän kuvia kerralla, ja saako kukaan luettua, kun lataa hitaasti esiin. - - -
Kommentit