Eipä olla harkattu keppejä, mutta ne on tehty. Jari oikein hitsasi mulle agikeppeihin piikit. Kattokaa ja olkaa kateellisia. (Olisi vain tehty kuitenkin paksummasta rimasta, kaksi on jo poikki...)

Meillä on käynyt vieraita. Yhden Veeran jo hyväksyin, ja ollaan pusukaverit, vaikka se on lapsi. Sitten meillä on käynyt semmoinen perhe, jossa oli kolme lasta (moi vaan, Aa, Ee ja Oo), mutta niitä en saanut komentaa ja kiusata, vaan mut laitettiin tuntikausiksi makkariin oven taakse. Kovaa on koiran elämä. Annoin heti anteeksi sen eristyksen, kun sain niiltä lapsilta tuliaisen: ihanan vinkuvasaran! Välillä hurjastelen sen kanssa villiä leikkiä, välillä otan sen talteen kun on levättävä. Ihana vasara!

Joku Birgitta on tallannut metsään paljon polkuja. Lempäälässä Kirskaanniemessä mä olen käynyt sen polulla nyt jo kolmesti. Yhden kerran oli Panu mukana, ja käytiin etsimässä Hannan aikaisemmin samana päivänä sinne niemen rannalle unohtamat silmälasit pois sieltä luonnosta roskaamasta. Kiitos vain kovasti Panulle juoksuseurasta. Toisten koirien kanssa on kivaa, vaikka välillä (eli aluksi) voin vähän vahingossa sanoa äkäisesti. Meistähän tuli taas kamuja. Kaivettiin samaa kuoppaakin, eikä haitannut vaikka hait ne kävyt sieltä järvestä, kun mulle riittää vieläkin se kahlailu ja roiskiminen. (Mille ne ihmiset oikein nauraa?)