Inhottavaa, kun kymmenen viikkoa on koko ajan joku kotona, monta viikkoa ihan koko perhekin, ja sitten jätetään taas päivisin ihan yksin. Mua ottaa pattiin. Vähän olen reagoinutkin. Otin arsenaaliin pienenä oppimiani tapoja, joita en ole aikoihinkaan harrastanut.

Maanantai-iltana avasin itse takaoven ja lähdin jahtaamaan autoja. Vuosi sitten kävin tossa isommalla tiellä, nyt juoksin takapihan puolelta vähän hillitympään liikenteeseen, mutta oli sielläkin sen verran autoja, että Hannaa ja Siiriä kuulemma vähän pelotti, kun en ollenkaan halunnut tulla vaikka huutelivat.

Sisällä olen sitten kiristänyt ihmisten hermoja haukkumalla tyhjää ja jahtaamalla välillä häntää. Tätäkin oli joskus silloin moooonta kuukautta sitten, mutta olin jo lopettanut mokoman. Nytpä sitten aloitin taas. Ihmiset ei tykkää ollenkaan. Väyväyväyväy. Mulla on kuulkaa kova ääni!

Mitäs menivät töihin ja kouluun. Oma vikansa.