Mulla on ollut kotona perustylsää enimmäkseen. Tosin eilen oli ihana ilta, kun sain kaveerata Panun kanssa metsälenkillä. Me oltiin ihan ralliykkösiä välillä. Oli jo aika myöhä ja tuli hämärää, mutta oli Leena saanut meistä vähän kuviakin otettua, vaikka parhaamme mukaan juoksimme lähes valoa nopeammin.

Menkää kattoon Panun blogista! Meistä on oikein tullut kamut.

Panu ei kyllä karkaillut huutelemaan metsän peikoille ja lenkkikoirille, vaan oli kummallisen tottelevainen. Se onkin semmoinen rauhallisempi tokokoira, kun mä oon tällainen sähäkämpi tapaus. Kiivasta leikkiärinää kun pidettiin, niin Panu miehekkäästi murahteli matalasti ja mä tyttömäisesti kiljuin korkealta ja kovaa. Ihmisiä nauratti.

Kiitos, Panu-rakkaani lenkistä. Mennään toistekin.

Kun tulin kotiin vasta kymmenen aikaan 'hersonpapuli'-juoksulenkkeilyn jälkeen, olisi voinut luulla että käyn tyytyväisenä nukkumaan, mutta kaksi tuntia vielä yritin saada perheen vanhimpia ihmisiä leikkimään mun kans. Ne vaan katto telkkaa ja neuloi ja jutteli. Ei ne leikkiny. Tylsiä noi karvattomammat eläimet.