parsonrussellinterrierien erikoisnäyttelyssä oli paljon koiria. Esiinnyin viimeistä kertaa junnuissa. Pelkäsin vähän sitä tätiä. Sillä oli semmoinen etukenoasento ja röyhelöinen punakirjava paita. Vitsi että huusin ja murrasin sille, kun oltiin kaikki kierroksella ja seisomassa aluksi. Vähän otin rauhallisemmin sitten siellä omalla näytelmäkierroksella. Annoin sen matamin räplätä ja katsella, enkä viitsinyt sanoa mitään. Ei se paljoa musta tykännyt, mutta ei kokonaan haukkunutkaan. Tuli muuten jostain matkojen takaa isosta ritanniasta se täti, nimi oli Gwen Small. Tätä se sanoi ja antoi EH:n:

Correct mouth. Ears not so good. Straight front. Nice feet. Good coat. Span. Good pelt. Lovely pend of stiffle. Moves well.

(Suunnilleen niin, että hyvää on nahka ja turkki , jalat, liikkeet ja oikeanlainen suu. Rintakehä joustaa luolakoirien tavalla. Etuosa on suora. Korvat ei oo niinkään hyvät. Polvikulmaukset on suorastaan ihanat.)

Eikäpähän ollut kameraa mukana.

Näytin itseäni äidin kasvattajallekin, ja tuo tuumasi että olen hyvän kokoinen, turkki on ihastuttavan laadukas ja häntä luonnostaan mukavan lyhyt. Tai jotain sinnepäin. Hanna sen kanssa jutteli kielillä. Niin ja mun kuono on kivan mallinen, ettäs tiedätte.

Musta noi näyttelyt on ihan mukavia. Moni kaveri sai ERI:n, mäkin haluaisin taas.