Nyt annan luvan Hannalle lainata mun blogia, kun se lupaa kirjoittaa minuun liittyvästä aiheesta:

Näin viime yönä unta, että Vappu osasi puhua. Oltiin jossain seurueessa jonkun kerrostalon pihalla. Ohi käveli noin kaksivuotias poika vaaleansinisessä ulkoilupuvussa. Vappu vain katseli, ei tapansa mukaan temponut hihnaa eikä huudellut lapselle. Sanoi mulle ihan selkeästi: "Pieni poika. Akava poika. Vappu ihana. Vappu kiltti." Minä ymmärsin, että Vapun mielestä poika oli vakava, ja ajattelin, että ei se osaa suomea kunnolla, kun sanoi akava. Pikkumies tosiaan oli totisen ja miettiväisen näköinen. Minä selvitin vieressä seisoville ihmisille, että on tuo Vappu etevä, kaksivuotiaan lapsen tasolla älykkyydessä, kun puhuu jo selviä lauseita. Muut vain katsoivat epäuskoisesti ja hieman huvittuneen viistosti. Kummastelin, että eivätkö kuulleet, kun Vappu juuri puhui.

Mun tarttis saada varmaan ihmisseuraa. Olen ollut koko viikon illat kahden kesken Vapun kanssa, kun Jari on Jyväskylässä töissä ja lapset mummulla Halsualla.

Koko päivän on ollut Vappua ikävä tuon unen takia. Siksikin rupesin blogia päivittämään.