Jännittävä viikonloppu oli ja agista olisi muutenkin asiaa, mutta ei nyt ole kirjurilla valmis se teksti siellä. Julkaistaan, kunhan saa naputeltua tarpeeksi asiaa siitä. Agiliitelystä ei valitettavasti ole kuvan kuvaa...

Mistä sen sijaan on kuvia, on tuo mun hyvä ystäväni, tuo sama vanha kunnon ruokakuppi, joka jo munkkikuvissa esiintyi. Oikea linssilude on se.

623769.jpg

Vaihtui eilen niinkuin hienosti sanotaan ruokavalio. Suomeksi sanottuna sain kanaa luineen. Siipi oli se. Kyttäsin sitä sulatteluvaihetta tiiviisti keittiössä, ja jopa vihdoin tuli evästä illalla. Kovaäänisellä kodinkoneellakin suristeltiin runsaasti, mutta antoivat varmaan vahingossa vasta aamulla sitä ihan lihatonta ruokaa, jossa oli kasveja ihan pikkusilppuna ja soseena. Kaiken söin. Kummallista ruokaa, mutta ihan hyvää. (Sihteeri huomauttaa, että soseessa oli näin ensimmäisellä kerralla jäävuorisalaattia, kiinankaalia, omenaa, banaania, kurkkua. Tarjoiluvaiheessa lisättiin liraus Aloe Veraa, ruokaöljyä ja merilevää. Valkosipulia laitetaan sitten joskus.)

Illalla oli vähän miettimistä siinä kanansiivessä. Yritin aluksi nuolemalla syödä sitä, kun ei se kokonaisenakaan ollut helppo nielaistava.

623763.jpg

Vähän aikaa hämmästelin, yritin viedä sitä ruokaa olkkariin syötäväksi tai piiloon pahan päivän varalle, mutta Hanna palautti sen eteiseen matolle tai kuppiin.

623764.jpg

Siitä sitten rupesin pureksimaan. Hyvää oli. Oikein tosi hyvää.

623765.jpg623766.jpg

Toi emäntä käskee kertomaan, tai kertokoon itte kun kerta on sihteerinä, että sieltä Barffikaupasta ostettiin kanansiipiä 4 kg, maksasosetta yksi pötkö, lohta yksi soselevy ja merilevää. Öljyä, naudanmahaa ja jauhelihaa löytyy kotoa. Sitä en ymmärrä, että miksi se ihanan tuoksuinen ja näköinen pussillinen lampaanluita laitettiin vain pakastimeen. Olisin heti ottanut yhden kunnon järsittävän luun! (Kanansiipeä ei kuulkaa montaa minuuttia tarvitse palastella.)

Alku hyvä. Panulle sellaisia terveisiä, että on se herkkua, söisit sinäkin!