Hanna joutui soittamaan eläinlääkärille tänään, kun tärisin kokonaan - myös maatessa. Olihan mulla vähän löllö kakka eilen ja puklasin pari kertaa, mutta ei se nyt niin tavatonta ole, kun olen tosi ahnehtija. Ruokaakin olin syönyt ja aamulenkillä pökälöinyt ja kiskonut hihnassa ihan normaalisti.

Siis tärisin. Puhelun aikana oksensin sitten koko aamusatsin nappuloita pitkin lattiaa. Varmistui ainakin, että massusta johtuu. On kuulemma mahatautia liikkeellä meillä koirilla(kin).

Eläinhoitajan puhelinohjeet: Paastoa vuorokausi (no jo on!) ja huomenna vasta varovasti laihaa riisiä ja jauhelihaa ruokalusikallinen kerrallaan 8 x vuorokaudessa parin päivän ajan. Sittenkin varovasti omaan ruokaan totuttamista pikku annoksina.

Lisäksi pitää ottaa neste- ja suolotasapainon saavuttamiseen ja ylläpitoon Nutrisal Plussaa ja koirien maitohappobakteereja. Kun massu on taas kunnossa ja olen normaaliruualla, saan ottaa matokuurin.

Jos en suostu juomaan, aikovat väkisin ruutata juomaa. Karsastin ensin sitä pulverivettä, mutta nyt jo juon. (Pelkät vedet tuli kerran pihallekin. Vielä mun petiin ja villatakille, joka mulla oli vapina-aikaan päällä. Oli kiva pitää sitä paitaa ennen tota äksidenttiä.) Jos meinaan vesiä oksennella ja mennä huonommaksi, vievät katsomaan sitä lääkäriä. En tahdo. Olen jo aika paljon reippaampi. Leikinkin äsken vähän. Eilen jaksoin juosta lujanlujaa metsässäkin, nyt touhuilen sisällä. Kai tää tällä hoidolla ohi menee. Mä jo söisin, jos jotain annettais. (Ei noi anna.)

Kaikkee harmia tosta peräpäästä kun kuraa jää perskarvoihin ja muutenkin turvottaa ja pissittää, kun olis kai tulossa se aika taas. Tarttisin semmoista, että omat ihmiset pitelis sylissä ja koirat pysyis kaukana (kun mua kiukuttaa niiden lähellä).

Kuva on helmikuulta, mutta sopinee tähän.