Oikeasti meillä on puhuttu raakaruuasta ja luista, mutta keksin itse ratkaisun tähän massuvaivailuun. Kun ruuan jakelussa on puutteita, otin itse lelukaapista hampurilaisen.

Se on vinyyliä. On lakannut vinkumasta, mutta tykkään siitä niin paljon, etten raatele. Pidän suussa oikein nätisti ja heittelen välillä. Se pomppaa tosi kivasti lattiasta. Usein käy sitten niin, että se jää sohvan tai telkkaritason alle jumiin. Silloin on harkittava rupeaako komentamaan ihmisiä kovalla ja kimeällä haukulla (jota ne ei halua totella, kumma kun eivät jo opi!) vai yrittääkö raapimalla ja kurottamalla. Usein on tehtävä ensin jälkimmäistä ja sitten haukuttava kuitenkin.

(Vauhtia on sen verran, että ei voi tulla tuon tarkempia kuvia.)

Sunnuntai-iltana testattiin, miten riittää vielä yhdeksän aikaan kuvausvaloa ulkona. Olen nimittäin kuljetellut tuota hampurilaista pari päivää mukana myös ulkona.

Välillä tulee joku tärkeä haisteltava, ja sitten lelu on pudotettava - hetkeksi.

Mulla kun alkoi juoksut, olen itsekin aika tarkka haistelemaan. Pojat jättää niin jänniä hajuja!

Hannalla on semmoinen päähänpinttymä, että jos otan lelun ulos mukaan, mun on se itse kannettava koko reissun ajan. Jos meinaa unohtua hajupaikoille se tavara, niin Hanna käskee: "Lelu", ja mä haen sen ja poimin suuhun. Ja matka jatkuu.

Yhden kerran eilen sillä akalla (ilkiö se joskus on) meni hermot sen lelun vahtaamiseen, ja otti mokoma omaan käteensä sen ja laittoi taskuun! Siitä seurasi tällaista kävelyä:

Ihan koko ajan oli tuijotettava, että saako sen hampparin takaisin vai ei!

Olen muuten mielestäni tosi kaunis.

Takaa kuului joku ääni.

Lelujen kanssa ulkona ollessa pitää olla varovainen! Onneksi mä olen hihnassa, kun mä en itse ihan aina (hehheh) muista varoa autoja. (Jepjep. Jahtaisin niitä silloin tällöin mielelläni.)

Sain luvan hakea...

Tosi epätarkkoja kuvia, mutku mä oon niin sairaan nopee! (Ja kuvaaja hidas.)

Mä näin kans melkein pelottavan muovipurkin ulkona. Piti sinne kuitenkin kurkistaa, jos olisi vaikka ollut ruokaa sisällä.

Vielä yksi juttu joka mua askarruttaa, ja sen kuva on 'tahallaan' liikkuvainen, koska se kuvastaa vauhtiani. (Täytyy joskus opetella laittamaan tänne videoo...)

Siis kun sanotaan käsky "Juokse", saa painella niin paljon kuin pystyy. Hihnassa on yleensä joku hidas kiviriippa hölkkäämässä perässä. Se on kivaa. Muttamutta. Kun hidastetaan juoksun jälkeen kävelyyn, ei saisikaan vetää. Epäloogista! Epäreilua! Eppaa, eppaa, eppaa! Ei ole mun vika, jos en tuollaista muista. Ei tee sensee.

Kaikille niille, joiden perheet osaa kuvata kauniita ja onnistuneita ja tarkentuneita kuvia parsoneista (tai miksei muistakin melkein yhtä nopeista koiraroduista) Terveisiä ja Onnea! Meillä siitä ei tule yhtään mitään.