Itsekin olen ennen ollut sitä mieltä, että parson on ikiliikkuja ja melkein aina aktiivinen, ja jolle pitää järjestää paljon puuhastelua. Olen yleensä aina ahkerana auttamassa perhettä kaikessa. Seuraan Hannaa tai muita perheenjäseniä tarkasti ja valvon pyykinripustukset, ruuanlaitot ja muut työt, ettei vain tule huonoa jälkeä. (Saattaa keittiössä joku herkku pudotakin, kuten esimerkiksi ystäväni Ulpu tietää.)

Lapsillahan on joululoma. Minä olen lapsi. Olen ollut lomalla kotona.

Olen passivoitunut. Ihan olen lötkö ja makailen vaan. Huokailen, kun Hanna ravaa huoneesta toiseen hakemassa jotain mittanauhoja ja lankoja, ja helpotun kun asetutaan sohvalle (tai minä usein lattialle viereen omaan petiin) ja siitä sitten välillä vilkaisen, ettei se tee vääriä silmukoita. Jo nuo luuli, että olen kipeä, mutta kun muita oireita kuin laiskuus ei ole, antavat minun lepäillä. Välillä leikitään jotain naminpiilotusta tai maahan-istu-odota-maahan-istu -leikkiä, joten en nyt ihan kokonaan vaan makaile.

Jari halusi yksi päivä ulkoilla minun kanssani pitemmän lenkin. (Harvinaista, yleensä minä ulkoilutan nuo meidän naiset.) Kääri itsensä lenkkivehkeisiin ja laittoi minulle pannan ja hihnan. En minä halunnut! Kävelin hiljaksiin vähän matkaa ja hoidin 'asiani'. Ihmettelin, kun ei mennä kotiin. Tuossa isossa ylämäessä huomasin, että olisi tulossa pitkä lenkki. En mennyt mihinkään. Kävin maate siihen. Jari yritti aikansa. Toi sitten minut kotiin, ja sanoi, ettei aio kantaa koiraa lenkillä. Meni yksin lenkkeilemään.

Koirakoulussa voisin käydäkin. Siellä saa nakinpaloja tai muuta hyvää. Eilenkin sain yksityisopetusta, kun Hannalla on koulutustekniikkavaikeuksia, eikä me oltu opittu koko joululomalla meidän läksyjä. Kosto ja Aino (terveisiä!) osaa nostaa sitä kapulaa, mutta en minä ole sitä suostunut suuhuni laittamaan. Nakkia saa kun kirsulla hipaisee, niinhän se on ennenkin mennyt. En ymmärrä kun sääntöjä yritetään muuttaa kesken leikin. Onko se edes reilua? Ihan sama mitä treenataan, kunhan saa herkkuja. Tykkään niin syömisestä. Melkein yhtä paljon kuin ihmisistä ja pienistä koirista.