Mun kotiväki on laiskaa ja mä en ole! Siis parsonit ei ole koskaan! Kukaan!

Noi ei viitsi avata sitä kotisivunteko-ohjelmaa ja kirjotella kaikille välilehdille ja mitä ne on ja tallennella kaikkea edestakasin. Mä sanoin kovan sanan, että mun jutut on tultava sinne bittiavaruuteen pikkasen paljon nopeammin kuin ennen ja kuvia saa laittaa sekaan kans. Niin, että RÄYH vaan mun ihmisille.

Otin kuvainnollisesti Hannaa niskasta, kun ei se itte ota, ja pakotin sen laittaan mulle uuden blogin, kun siihen saa helposti ja nopeasti polkuanturakirjoituksellakin laitettua uutisia. Hyväksyin pohjaksi ton Tuuliviirin Doggyn, kun ei me nyt jakseta opetella mitään pohjien tekemisiä, eikä valmiissa ole parsoneita. Sitäpaitsi tässä on kivat värit ja mä osaan ton saman ilmeen kuin toi kuvan koira. Ja meillä on kans tommosia neulomuksia nyt nurkissa, kun toi emäntä niitä väsää.

Että tästä alkaa! Täytyy päästä levitteleen tätä osotetta kavereille. Ja varmasti ei ollut viimeinen murahdus tai haukahdus tähän blogiin.

Enkö muuten ole hitsin etevä koira: Sain tän aikaiseksi Hannan kanssa yhteistyössä etätelepaattisesti, vaikka se on töissä ja mä kotona. (Töissä ei kuulemma ole mitään tekemistä, joten ei tämä niin laitonta ole kuin luulisi. Se vaan päivystää siellä ja tekee jotain, kun joku keksii tulla pyytämään apua. Omat vastuutehtävänsä se jo kuulemma on tehnyt moneen kertaan. Ettei tartte ruveta pomoille soitteleen.)